Itsenäisyyden aukio (Kiova)
Tässä artikkelissa puhumme Itsenäisyyden aukio (Kiova):stä, aiheesta, joka on herättänyt suurta kiinnostusta viime aikoina. Itsenäisyyden aukio (Kiova) on laaja ja monipuolinen aihe, joka kattaa eri näkökulmia sen historiasta sen käytännön sovelluksiin nykyään. Monet ihmiset ovat omistaneet vuosia opiskelun ja tutkimuksen Itsenäisyyden aukio (Kiova):lle, mikä on mahdollistanut paremman ymmärryksen ja kehityksen tällä alalla. Tässä artikkelissa tutkimme Itsenäisyyden aukio (Kiova):n eri ulottuvuuksia, analysoimme sen vaikutusta yhteiskuntaan, sen merkitystä tieteen ja teknologian alalla sekä tulevaisuuden näkökulmia, joita tämän aiheen ympärille näkee.
Maidan Nezaležnosti (ukr. Майдан Незалежності, ”Itsenäisyyden aukio”, puhekielessä Maidan) on Ukrainan pääkaupungin Kiovan keskusaukio. Kaupungin pääkatu H’reštšatyk kulkee aukion kautta koillisesta lounaaseen.[1]
Aukion ensimmäinen nimi 1800-luvun puolivälissä oli H’reštšatykin aukio, sittemmin vuodesta 1871 Duumanaukio, neuvostovallankumouksen jälkeen maaliskuusta 1919 Neuvostoaukio, vuodesta 1935 Kalinininaukio, vuodesta 1977 Vallankumousaukio ja Ukrainan itsenäistyttyä Neuvostoliitosta 1991 Itsenäisyyden aukio. Se kunnostettiin itsenäistymisen kymmenvuotispäiväksi 2001.
Maidan Nezaležnosti on myös Itsenäisyyden aukion alle osuvan Kiovan metron aseman nimi.[1]
Vuosien 2004–2005 tapahtumat
- Katso myös: Ukrainan oranssi vallankumous
Maidanilta alkoivat syksyllä 2004 opiskelijoiden joukkomielenosoitukset Ukrainan presidentinvaalin toisen kierroksen tulosta vastaan, jota epäiltiin väärennetyksi. Täällä syntyneestä vaatimuksesta presidentinvaalin toinen kierros uusittiin 26. joulukuuta 2004, ja vaalin voitti Viktor Janukovytšin sijasta Viktor Juštšenko. Mielenosoituksissa ja konserteissa syntynyttä yhteishenkeä, oranssia koalitiota, kutsutaan Maidanin hengeksi. Tähän ovat yleensä vedonneet Julija Tymošenkon kannattajat, jotka ovat epäilleet, että Juštšenko tekee kompromisseja Alueiden puolueen kanssa.
Maidanilla oli marraskuun lopulta 2004 tammikuulle 2005, presidentin virkaanastumiseen saakka, tavaratalo Ukrainalle H’reštšatykia pitkin ulottunut aidattu ja kulkuluvitettu telttaleiri, missä myös toisista Ukrainan kaupungeista tulleet opiskelijat kaupunkiensa tunnuksin jatkoivat ympärivuorokautista mielenosoitusta kaminoiden lämmössä iskulauseenaan Vapaus ei nuku.
Jonkin verran järjestettiin myös sinivalkoisia vastamielenosoituksia, mutta ne eivät juuri tavoittaneet video- ja televisiokameroita.
Vuosien 2013–2014 mielenosoitukset
- Katso myös: Ukrainan mielenosoitukset 2013–2014
Kun presidentti Janukovytš päätti syksyllä 2013 hylätä EU:n vapaakauppa- ja assosiaatiosopimuksen, se johti Ukrainan itsenäisyydenajan suurimpiin mielenilmauksiin ja väkivaltaisuuksiin, joissa kuoli kymmeniä ihmisiä. Itsenäisyyden aukio on Kiovan keskeisimpiä mielenosoituspaikkoja.
Lähteet
- ↑ a b Johnstone, Sarah: Ukraine, 1st Edition. (Itsenäisyyden aukiosta s. 49–55 ja 63–65) Lonely Planet Publication Pty, 2005. ISBN 1-86450-336-X