Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Jaakobin protoevankeliumi:n kiehtovaan maailmaan. Etsitpä tietoa aiheesta Jaakobin protoevankeliumi tai haluat vain löytää kaiken, mitä tällä aiheella on tarjota, olet oikeassa paikassa. Tutkimme perusteellisesti Jaakobin protoevankeliumi:n kaikkia näkökohtia sen vaikutuksista yhteiskuntaan sen erilaisiin käytännön sovelluksiin. Valmistaudu lähtemään löytö- ja oppimismatkalle, joka antaa sinulle aivan uuden näkemyksen Jaakobin protoevankeliumi:stä. Riippumatta aiemman tietämyksen tasosta tästä aiheesta, olen varma, että löydät uutta ja olennaista tietoa, joka on sinulle erittäin hyödyllistä. Aloitetaan!
Jaakobin protoevankeliumi | |
---|---|
Kirjailija | tuntematon |
Kieli | muinaiskreikka (koinee) |
Genre | lapsuusevankeliumi |
Julkaistu | 100-luku |
Suomennos | |
Suomentaja | Ulla Tervahauta |
Kustantaja | Suomen eksegeettinen seura |
Julkaistu | 2020 |
ISBN | 978-951-9217-75-8 |
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
Jaakobin protoevankeliumi (eli ”Jaakobin alkuevankeliumi”, myös Jaakobin evankeliumi) on Uuden testamentin apokryfisiin kirjoihin kuuluva lapsuusevankeliumi, joka kertoo Jeesuksen perheen varhaisemmista vaiheista.
Evankeliumin kirjoittajaksi on mainittu Jeesuksen veli Jaakob, mikä ei mahdollisesti kuitenkaan pidä paikkaansa. Kertomusta on pitkään pidetty sepitettynä legendana. Esimerkiksi Adolf von Harnackin mukaan teksti olisi yhdistetty 300-luvulla kolmesta lähteestä. Sen sijaan tekstilöydöt ja tekstin sisäinen aineisto osoittavat, että evankeliumi on huomattavasti varhaisempi ja yhtenäisempi.[1] Evankeliumi on todennäköisesti syntynyt ennen vuotta 165, sillä jo Justinus Marttyyri tunsi sen.[1] Tekstin mainitsee myös Origenes.[2]
Varhaiskirkossa Jaakobin protoevankeliumi oli hyvin kunnioitettu. Se on jättänyt jälkensä sekä hymnografiaan että ikonografiaan. Evankeliumia on käytetty varhaiskirkossa kuin se olisi ollut kanoninen kirjoitus.[1] Laajasta käytöstä kertoo myös suuri säilyneiden kreikankankielisten käsikirjoitusten määrä, noin 150. Vanhin niistä on 200- tai 300-luvulta.[1] Suurin osa on 900-luvulta tai myöhemmältä ajalta.[3]
Jaakobin protoevankeliumi käännettiin kreikasta syyriaksi, koptiksi, armeniaksi, etiopiaksi, georgiaksi, slaaviksi ja arabiaksi. Myös iirinkielinen käännös tehtiin ilmeisesti latinalaisen käännöksen pohjalta.[1] Latinalainen käännös joutui kuitenkin epäsuosioon, kun paavi Gelasiuksen bulla Decrentum Gelasium määritteli evankeliumin epäluotettavaksi. Tässä oli ilmeisesti taustalla kirkkoisä Hieronymuksen tekstiä kohtaan esittämä kritiikki.[1] Jaakobin evankeliumista tehtiin uusi latinannos vasta 1500-luvulla. Serafim Seppälän mukaan tämä oli yksi syy, minkä takia traditio Joosefin ensimmäisestä avioliitosta hylättiin läntisessä kristikunnassa.[1]
Katolinen ja ortodoksinen kirkko hyväksyvät tekstissä esitetyistä asioista esimerkiksi tiedot Marian vanhemmista Annasta ja Joakimista. Katolinen kirkko määrittelee kertomuksen apokryfiseksi, Raamatun kaanonin ulkopuolelle kuuluvaksi kirjaksi.
Teoksen nimen ”protoevankeliumi” eli ”alkuevankeliumi” kuvaa sitä, että kertomukset sijoittuvat varsinaisia evankeliumeja edeltäneeseen aikaan. Teksti sai tämän nimen 1500-luvulla, jolloin siitä julkaistiin ensimmäinen nykylaitos.[3]
Evankeliumi kertoo lähinnä Marian syntymästä, lapsuudesta ja nuoruudesta. Tekstin alkuosa perustuu paljolti Vanhaan testamenttiin. Luvussa 18 keskushenkilöksi tulee Joosef. Luvuissa 22–24 kerrotaan Sakariaan kuolemasta,[2] mutta tätä on pidetty mahdollisesti myöhempänä lisäyksenä tekstiin.[4] Tekstin mukaan Maria syntyi Joakimille ja Annalle, kasvoi puhdasta elämää viettäen temppelissä ja uuden asuinpaikan tarvittuaan kihlattiin vastahakoiselle leskimies Joosefille. Liitto oli luonteeltaan vain sosiaalinen, ja Jumalalle elämänsä omistaneen Marian odotettiin pysyvän neitsyenä. Kun Maria tuli neitseellisesti raskaaksi, häntä ja Joosefia syytettiin rikkeestä, johon heidät kuitenkin todettiin syyttömiksi. Tekstissä on evankeliumeista tuttuja asioita, kuten Elisabethin tapaaminen ja matka Betlehemiin.[1] Teksti päättyy Jeesuksen syntymään. Syntymäkertomus poikkeaa muista muun muassa siinä, että sen mukaan paikalla olisi ollut Marian ja Joosefin lisäksi myös jonkinlainen kätilö.[2]
Jaakobin protoevankeliumi korostaa Marian puhtautta sekä Kristuksen ylevää alkuperää.[1]
Evankeliumia on kritisoitu siitä, että se ei tuntisi ajanlaskun alun Palestiinan juutalaisuutta.[2] Kirjan kuvauksessa Joakim ei pääse uhraamaan, koska hänellä ei ole lasta:
»Niin lähestyi Herran suuri päivä ja Israelin lapset toivat lahjojaan. Ja Ruuben seisoi hänen (Joakimin) edessään ja sanoi: ”Sinun ei ole lupa tuoda lahjojasi, koska et ole antanut siementä Israelille.”»
(Jaakobin protoevankeliumi I, käännös: Johannes Seppälä 1979)
Viittausta on pidetty toisen temppelin juutalaisuuteen kuulumattomana, koska Toorassa tai Talmudissa ei ole sellaista käskyä, että lapsettomat juutalaiset eivät pääsisi uhraamaan. Seppälän mukaan ongelma on teennäinen, koska Joakimia kielletään uhraamasta ensimmäisenä. Sen sijaan ajatus lapsettoman miehen syrjimisestä sopii hyvin ajanlaskun alun juutalaisuuteen, koska lisääntymiskäsky (1. Moos. 1:28) on nimenomaan miehen vastuulla.[1]