Jaan Kruusvall

Nykymaailmassa Jaan Kruusvall on ongelma, joka kasvaa jatkuvasti yhteiskunnassa. Jaan Kruusvall on pitkään herättänyt kaiken ikäisten ja kulttuuritaustaisten ihmisten kiinnostuksen. Olipa kyseessä vaikuttava teknologinen kehitys, kiistanalainen poliittinen päätös tai innovatiiviset taiteelliset ehdotukset, Jaan Kruusvall ei lakkaa yllättämästä ja herättämään keskustelua. Vuosien varrella Jaan Kruusvall on ollut toistuva aihe tiedotusvälineissä ja se on herättänyt kiinnostusta eri alojen tutkijoissa ja akateemikoissa. Tässä artikkelissa tutkimme Jaan Kruusvall:n eri puolia analysoimalla sen vaikutusta tänään ja sen mahdollisia vaikutuksia tulevaisuudessa.

Jaan-Vahur Kruusvall (s. 7. joulukuuta 1940 Palmse, Virumaa – 3. huhtikuuta 2012)[1] oli virolainen kirjailija, toimittaja ja dokumentaristi. Hänet tunnetaan 1970- ja 1980-luvulla julkaistuista novelleistaan ja näytelmistään.[2]

Kruusvall opiskeli 1966–1971 Moskovassa Maksim Gorkin kirjailijakorkeakoulussa samaan aikaan kun työskenteli vuodet 1964–1976 Tallinnfilmissä, vuodesta 1974 lähtien sen dokumenttielokuvaosastolla. Sen jälkeen hän toimi kirjastovirkailijana ja toimittajana Sirp ja vasar -lehdessä ja vuodesta 1981 lähtien kirjallisuuslehti Loomingissa.[2][1]

Jaan Kruusvall julkaisi ensimmäisen lyhytproosakokoelmansa 1973. Hänet tunnetaan parhaiten näytelmästään ''Pilvede värvid (”Pilvien värit”, 1983), joka kuvasi rehellisesti virolaisten tuntoja toisen maailmansodan aikana ja heidän pohdintojaan siitä, lähteäkö maasta vai ei neuvostojoukkojen tullessa.[3]

Teoksia

Novellikokoelmia

  • 1973: Armastuse esimene pool
  • 1976: Ma tean mitut inimest
  • 1983: Katkendeid elust
  • 1988: Maailmad akna taga

Näytelmiä

  • 1979: Lammutamisele määratud maja
  • 1979: Haigla aed
  • 1979: Endine wunderkind
  • 1980: Jõgi voolab
  • 1983: Pilvede värvid
  • 1991: Vaikuse vallamaja
  • 1996: Hullumeelne professor, Tema elukäik
  • 2008: Hääled

Lähteet

  1. ↑ a b Suri kirjanik Jaan Kruusvall, Postimees 4.4.2012. Viitattu 8.12.2016.
  2. ↑ a b Nirk, Endel: Viron kirjallisuus, s. 362. SKS, 1986. ISBN 951-717-443-8
  3. ↑ Hinrikus, Rutt ja Kronberg, Janika: Short Outlines of Books by Estonian Authors (Arkistoitu – Internet Archive), Estonian Literary Magazine, Autumn 2005. Viitattu 9.12.2016.