Jacques Charles Dupont de l’Eure

Nykymaailmassa Jacques Charles Dupont de l’Eure:stä on tullut olennainen ongelma, joka vaikuttaa yhteiskunnan eri sektoreihin. Ilmestymisestään lähtien Jacques Charles Dupont de l’Eure on synnyttänyt sarjan keskusteluja ja keskusteluja, jotka ovat kiinnittäneet asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Jacques Charles Dupont de l’Eure:een liittyviä eri näkökohtia analysoimalla sen alkuperää, kehitystä ja vaikutuksia eri alueilla. Käsittelemme myös Jacques Charles Dupont de l’Eure:n ympärillä olevia erilaisia ​​mielipiteitä ja näkökulmia sekä mahdollisia ratkaisuja tai toimenpiteitä, joita ehdotetaan sen aiheuttamien haasteiden ratkaisemiseksi. Tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota kattava ja päivitetty näkemys Jacques Charles Dupont de l’Eure:stä, jotta voidaan edistää tietoista ja rikastuttavaa keskustelua tästä nykypäivän niin tärkeästä aiheesta.

Jacques Charles Dupont de l’Eure
Louis Cavaignac, A. Rousseaun piirros vuodelta 1850.
Louis Cavaignac, A. Rousseaun piirros vuodelta 1850.
Ranskan pääministeri
26. helmikuuta – 9. toukokuuta 1848
Edeltäjä Louis-Mathieu Molé
Seuraaja François Arago
Henkilötiedot
Syntynyt27. helmikuuta 1767
Neubourg, Ranska
Kuollut2. maaliskuuta 1855 (88 vuotta)
Rouge-Perriers, Ranska
Tiedot
Puolue Maltilliset tasavaltalaiset

Jacques Charles Dupont de l’Eure (27. helmikuuta 1767 Neubourg – 2. maaliskuuta 1855 Rouge-Perriers)[1] oli ranskalainen poliitikko, joka toimi Ranskan toisen tasavallan ensimmäisenä pääministerinä keväällä 1848.

Dupont de l’Eure aloitti uransa asianajajana Normandian parlamentissa vuonna 1789 ja toimi sen jälkeen tuomarina. Vuonna 1798 hänestä tuli Euren edustaja viidensadan neuvostossa, ja hän tuki brumairen vallankaappausta seuraavana vuonna. Suurimman osan Napoleonin valtakaudesta hän toimi tuomarina. Vuonna 1813 Dupont de l’Eure valittiin Ranskan lainsäätäjäkuntaan, ja satapäiväisen keisarikunnan aikana hän toimi edustajainkamarin varapuhemiehenä. Hän kuului sittemmin edustajainkamariin keskeytyksettä vuodet 1817–1848. Restauraation aikana hän kuului vapaamieliseen oppositioon. Heinäkuun vallankumouksen jälkeen vuonna 1830 hänestä tuli vähäksi aikaa Ranskan oikeusministeri, mutta hän palasi pian takaisin oppositioon ja tuki innokkaasti vuoden 1847 reformibankettiliikettä.[1]

Helmikuun vallankumouksen puhjettua jo 80-vuotias Dupont de l’Eure nimitettiin 24. helmikuuta 1848 väliaikaisen hallituksen jäseneksi ja sen puheenjohtajaksi.[1] Hän toimi hallituksen johdossa 11. toukokuuta asti.[2] Hänet valittiin vuonna 1848 myös toisen tasavallan kansalliskokoukseen, mutta hän ei onnistunut uusimaan paikkaansa seuraavana vuonna ja vetäytyi sen jälkeen politiikasta.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c d Nordisk familjebok (1907), s. 1090 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 9.3.2014.
  2. ↑ Jacques Charles Dudont de l'Eure (ranskaksi) Assemblée nationale. Viitattu 9.3.2014.

Aiheesta muualla