Jani Volanen

Nykyään Jani Volanen on aihe, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Jani Volanen on aihe, joka herättää edelleen kiinnostusta ja keskustelua riippumatta siitä, onko se vaikutus yhteiskuntaan, historiallinen merkitys tai vaikutus populaarikulttuuriin. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Jani Volanen:n eri puolia sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen. Analysoimme, miten Jani Volanen on kehittynyt ajan myötä ja miten se on vaikuttanut jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Historiallisista juuristaan ​​nykypäivän merkityksellisyyteen Jani Volanen on edelleen jännittävä aihe, joka ansaitsee huomiomme ja pohdiskelumme.

Jani Volanen
Jani Volanen esiintymässä Juha Lehtolan näytelmässä Loppuun asti lystikkäät vuonna 1993.
Jani Volanen esiintymässä Juha Lehtolan näytelmässä Loppuun asti lystikkäät vuonna 1993.
Henkilötiedot
Syntynyt1. marraskuuta 1971
Helsinki
Ammatti näyttelijä, ohjaaja, käsikirjoittaja
Puoliso Pirjo Lonka
Näyttelijä
Aktiivisena 1986–
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Jani Kristian Volanen (s. 1. marraskuuta 1971 Helsinki) on suomalainen näyttelijä ja ohjaaja-käsikirjoittaja.[1]

Volanen opiskeli Teatterikorkeakoulussa 1989–1994 ja näytteli KOM-teatterissa 1994–1998.[1] Hän on ollut vuodesta 1994 osa Julmahuvi-ryhmää, johon kuuluvat myös Tommi Korpela, Janne Reinikainen, Jukka Rasila ja Petteri Summanen.[2]

Vuodesta 2002 Volanen on näytellyt ja ohjannut Q-teatterissa.[1] Hänet tunnetaan myös yhtenä Putous-viihdeohjelman luojista.[3] Volanen on näytellyt lukuisissa elokuvissa. Hän on voittanut kaksi parhaan miessivuosan Jussia, vuonna 2008 roolistaan elokuvassa Miehen työ[4] ja vuonna 2017 elokuvasta Jättiläinen. Hän teki myös Pasila-animaatiosarjaan useita äänirooleja, mukaan lukien sarjan päähahmon Kyösti Pöystin. Volaselle tyypillinen rooli on epämiellyttävä, rikollinen ja persoonallisuushäiriöinen mieshenkilö.

Vuonna 2017 Volanen aloitti Rabbit Filmsillä draamapäällikkönä.[5] Vuonna 2019 hän ohjasi ja käsikirjoitti Ylelle mustan huumorin komediasarjan M/S Romantic.

Yksityiselämä

Volasen puoliso on näyttelijä Pirjo Lonka. Heillä on vuonna 2014 syntynyt tytär.[6] Volasella on poika aiemmasta liitostaan näyttelijä Mari Perankosken kanssa.[7]

Filmografia

Näyttelijänä

Elokuvat
Vuosi Nimi Rooli
1990 Vääpeli Körmy ja marsalkan sauva vartiomies Räikkönen
1991 Vääpeli Körmy ja vetenalaiset vehkeet sotamies Räikkönen
1992 Vääpeli Körmy ja etelän hetelmät alikersantti Räikkönen
1993 Romanovin kivet Henrik
1994 Vääpeli Körmy – taisteluni porttivahti Räikkönen
1997 Vääpeli Körmy ja kahtesti laukeava
1998 Tulennielijä klovni
1999 Silmä silmästä Sulo Salo / Kalevi Salo
Rakastin epätoivoista naista baarimikko
2004 Vares – yksityisetsivä tarjoilija pubissa (ääni)
2006 Matti Nipa
Saippuaprinssi Tintti
2007 Miehen työ Olli
Sooloilua toimituspäällikkö
2008 Putoavia enkeleitä nuori lääkäri
2009 Kielletty hedelmä Ilari
Toinen Jalka Haudasta pappi
2012 Hulluna Saraan Eikka
2014 Schönefeld Boulevard[8] Leif
2015 Elämältä kaiken sain Kake
Häiriötekijä Veli
2016 Jättiläinen Pekka Perä
2017 Napapiirin sankarit 3 Tommi
2018 Suomen hauskin mies Hjalmar Kalm
Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja Pekka
2019 Koirat eivät käytä housuja Pauli
2020 Teräsleidit Ville
Eden Asko
2022 Pahanhautoja Tinjan isä
2024 Perhoset Petri Mustonen[9]
2025 Täydelliset vieraat
Televisio
Vuosi Sarja Rooli
1986 Joulukalenteri arkistotonttu
1991 Häkkilinnut Petri
1992 Tapulikylä Mikko Rissanen
1994 Tasavallan vahtimestarit tsuppari
Varokaa putoavia esineitä vahtimestari
1995–1996 Toini ja Heikki Haaman show useita
1997 Vuoroin vieraissa Harri
Ota ja omista Lennart
1999 Äkkiä Anttolassa useita
2000 Julmahuvi esittää: Mennen tullen saksalainen
Sikanautaa useita
2000–2003 Kaverille ei jätetä useita
2001 Operaatio Interheil Antti Sahlberg
2002 Kylmäverisesti sinun Akseli
2003 Remontti Rami
Ranuan Kummit raivoava miesautoilija
2004 Headhunters Petri
2005 Firma Elias
NDA – Salassapitosopimus Max
2006 Ranuan Kummien Nousu ja Tuho oma itsensä
2007 Maan mitta Juha Kemppi
2008 Kymenlaakson laulu miesasiakas
Suojelijat Rami
Ylikävely pappi
2009 Ihmebantu useita
2009–2010 Helppo elämä Lampinen
2010 Kallio Kari
2011 Virta Petri Kivelä
2012 Helsingin herra Ode
2014 Brändärit Erich Tamminen
2014–2015 Syke Paul
2016 Kynsin hampain JJ Pasanen
2018 Karppi Usko Bergdahl
2018 Bullets Jaska Lahti
Lyhyt- / televisioelokuva
Vuosi Nimi Rooli
1989 Tanssit lähestyy, Riku Riku
1991 Suklaasydän ujo poika
1992 Tapporahat poika
1995 Ruuvimies Tommi Makola
Paatti isi
Let’s Play Zeus karannut varusmies
1997 Ristin juurella Hessu
The Joyboys Story Yanee
2008 Jungle of Dreams Max
2009 Kukkulan kuningas Hans
2010 Potilas vartija
2012 Poliisi selvittää poliisi
2021 Poke poke

Käsikirjoittajana

Elokuva / televisiosarja

Ohjaajana

Elokuva / televisiosarja / teatteri

Teatterirooleja

  • Aarresaari, Suomen Kansallisteatteri (Markus Packalen, 1988) - Jim Hawkins
  • Oliver Twist, Helsingin Kaupunginteatteri (Kari Heiskanen, 1991) - Oliver Twist
  • Grande Finale, Suomen Valtionteatteri (Kari Väänänen, 1992) - Reino Unido
  • Papin erhe, Teatteri Baccus (Seppo Halttunen, 1992) - useita rooleja
  • Verta kissan kurkulla, Helsingin Kaupunginteatteri (Maarit Ruikka, 1992)
  • Syntipukki, Teatteri Baccus (Pentti Kotkaniemi, 1993)
  • Kalju laulajatar, NeOn-Teatteri (Maarit Ruikka, 1993) - Palopäällikkö
  • Bronks, KOM-Teatteri (Maarit Ruikka, 1994) - Raimo Kallio
  • Isänmaallinen ilta, KOM-Teatteri (Pekka Milonoff, 1994)
  • Elefanttimies, KOM-Teatteri (Pekka Milonoff, 1995) - John Merrick
  • Rikos ja rakkaus, KOM-Teatteri (Pekka Milonoff, 1995) - useita rooleja
  • Budapest Bengal Tigers, KOM-Teatteri (Reko Lundan, 1996)
  • Juoksuaika, KOM-Teatteri (Harri Virtanen, 1996) - Matukka
  • Kolme muskettisoturia, Q-Teatteri (Maarit Ruikka, 1997) - D'Artagnan
  • Rikos ja rangaistus, KOM-Teatteri (Pekka Milonoff, 1997) - Raskolnikov
  • Berlin Alexanderplatz, Q-Teatteri (Antti Hietala, 2002) - Franz Biberkopf
  • Hamlet, Ryhmäteatteri (Mika Myllyaho, 2003) - Hamlet
  • Riivaajat, Q-Teatteri (Antti Hietala, 2004) - Pjotr Verhovenski[11]
  • Paniikki, Ryhmäteatteri (Mika Myllyaho, 2005) - Max[12]
  • Variatio Delectat - Paha tahto, Q-Teatteri (Antti Hietala, 2006) - Bosse/Peter Kurten[13]
  • Tuntematon sotilas, Ryhmäteatteri (Mika Myllyaho, 2007) - Lammio/Tyhmä[14]
  • Macbeth, Q-Teatteri (Antti Hietala, 2008) - Duncan/ Malcolm[15]
  • Corto Maltesen seikkailut, Q-teatteri (Fiikka Forsman, 2011) - Rasputin[16]
  • Tulipunainen Hevonen, Q-Teatteri (Antti Hietala, 2012) - Kosti/Timo[17]
  • Häiriötekijä, Q-Teatteri - ohjaus, 2013[18]
  • Kirsikkapuisto, Suomen Kansallisteatteri (Mika Myllyaho, 2013) - Lopahin[19]
  • Ihanat ihmiset, Q-Teatteri (Antti Hietala, 2014) - Mies[20]
  • Jälkeenjäävät, Q-teatteri - ohjaus, 2015[21]
  • Kevyttä mielihyvää, Q-teatteri (Antti Hietala, 2016) Tuomo/Jan

Palkinnot

Volanen ja ohjelmat, joiden tekoon hän osallistui, ovat menestyneet monissa kilpailuissa, kuten Venla, Kultainen TV, Kultainen Venla, Jussi ja Kultainen ruusu.

Venla

  • Studio Julmahuvi, paras komediasarja (1999)
  • Ranuan Kummit, paras komediasarja (2004)
  • Ranuan Kummien Nousu Ja Tuho, paras komediasarja (2007)
  • Ihmebantu, paras komediasarja (2010)

Kultainen TV

  • Ihmebantu, paras komediasarja (2010)

Kultainen Venla

  • M/S Romantic, vuoden ohjaaja (fiktio) (2020)
  • M/S Romantic, vuoden käsikirjoittaja (yhdessä Tommi Korpelan kanssa) (2020)
  • M/S Romantic, vuoden draamasarja (2020)
  • Munkkivuori, vuoden ohjaaja (fiktio) (2022)[22]
  • Munkkivuori, vuoden käsikirjoittaja (2022)[22]
  • Munkkivuori, vuoden draamasarja (2022)[22]

Jussi

Sehsüchte-festivaali, Potsdam

  • Kukkulan Kuningas, paras näyttelijä[23]

Cinefiesta, Puerto Rico

  • Potilas, paras miesnäyttelijä[24]

Kultainen ruusu

Lähteet

  1. ↑ a b c Kuka kukin on 2015, s. 1021. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-28228-0
  2. ↑ Julmahuvi-ryhmä Julmahuvi.net. Viitattu 12.9.2015.
  3. ↑ Sarhimaa, Jutta: Putouksen kehittäjä: sketsihahmokilpailu oli parodia – suomalaiset ottivat sen tosissaan Helsingin Sanomat. 11.9.2015. Viitattu 12.9.2015.
  4. ↑ Jani Volanen Elonetissä.
  5. ↑ Jani Volanen loikkaa Rabbit Filmsin matkaan Markkinointi & Mainonta. Viitattu 2.2.2017.
  6. ↑ Pirjo Lonka ja Jani Volanen saivat vauvan Me Naiset. 7.3.2014. Viitattu 12.9.2015.
  7. ↑ Sininen hääpuku säväytti! Iltasanomat. 10.7.2006. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 12.9.2015.
  8. ↑ Schönefeld Boulevard RBB-Online. 12.11.2014. Viitattu 12.9.2015. (saksaksi)
  9. ↑ Vuorela, Birgitta: Perhoset-komediaa kuvataan Seinäjoella – elokuvan käsikirjoittaja Anna Brotkinia naurattaa se, miten vakavasti suhtaudumme itseemme 14.7.2023. Yle. Viitattu 18.8.2023.
  10. ↑ Sairaskertomuksia, Telvis.fi
  11. ↑ Riivaajat Helsingissä - Ihmisen arvoitus; Turun Sanomat 26.2.2004
  12. ↑ Ryhmä-teatterissa on syksyllä Paniikki; Turun Sanomat 15.6.2005
  13. ↑ Q-teatteri aloittaa syksyn Pahalla tahdolla; Kaleva 1.9.2006
  14. ↑ Tuntematon sotilas vetää Suomenlinnan täyteen; Turun Sanomat 1.6.2007
  15. ↑ Elina Knihtilä on Q-teatterin Macbeth; Turun Sanomat 9.8.2008
  16. ↑ Corto Maltese hyppää sarjakuvasta teatteriin; TS 10.2.2011 (Arkistoitu – Internet Archive)
  17. ↑ Lahko kätkee pahan rakkauspuheella; 18.9.2012 Satakunnan Kansa (Arkistoitu – Internet Archive)
  18. ↑ Q-teatterin häiriötekijä: Nauru jää vinoon; Demari 13.3.2013
  19. ↑ Tiina Weckström ja Jani Volanen Kansallisteatterin Kirsikkapuistoon HS.fi. 13.8.2013. Viitattu 12.9.2015.
  20. ↑ Meri, Lauri: Ihanat ihmiset on syksyn tyylikkäin draama HS.fi. 20.9.2014. Viitattu 12.9.2015.
  21. ↑ Viitaniemi, Tuula: Q-teatterin loistava Jälkeenjäävät kysyy, kenen elämää me elämme 18.9.2015. Yle. Viitattu 19.9.2015.
  22. ↑ a b c Körkkö, Hilla: Jani Volasen Munkki­vuori sai eniten Kultainen Venla -palkintoja. Helsingin Sanomat, 20.1.2023. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.1.2023.
  23. ↑ Kukkulan kuningas, Suomen elokuvasäätiö (Arkistoitu – Internet Archive)
  24. ↑ Potilas (The Patient), Crowdme.com (Arkistoitu – Internet Archive)
  25. ↑ Forssen, Anne: Joyboys Story voitti pronssiruusun Montreux'ssa MTV3. 30.4.1997. Viitattu 15.2.2020.
  26. ↑ Jokelainen, Jarkko: Komediaohjelma Joyboys Story palkittiin Montreaux'ssä Helsingin Sanomat. 3.5.1997. Viitattu 15.2.2020.

Aiheesta muualla