Jauhojalkahapero

Nykymaailmassa Jauhojalkahapero on aihe, joka on saanut suurta merkitystä ja mielenkiintoa. Sen vaikutus on tuntunut yhteiskunnan eri puolilla politiikasta populaarikulttuuriin. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Jauhojalkahapero:tä ympäröiviä vivahteita ja näkökulmia, analysoimme sen vaikutusta nykymaailmaan ja sen roolia nykyajan ajattelutapojen ja dynamiikan muokkaamisessa. Kattavan ja moniulotteisen analyysin avulla pyrimme valaisemaan tätä aihetta ja ymmärtämään sen merkitystä nykyisessä kontekstissa. Lisäksi tutkimme mahdollisia tulevia vaikutuksia ja mahdollisia keinoja vastata haasteisiin, joita Jauhojalkahapero tuo jatkuvasti muuttuvassa maailmassamme.

Jauhojalkahapero
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Lahko: Russulales
Heimo: Haperot ja rouskut Russulaceae
Suku: Haperot Russula
Laji: farinipes
Kaksiosainen nimi

Russula farinipes
Romell[2]

Katso myös

  Jauhojalkahapero Commonsissa

Jauhojalkahapero (Russula farinipes) on kupera kellertävä tai kellanruskea haperolaji. Jalka on valkea tai oljenvärinen ja latvasta jauheinen. Malto on valkoista ja maku on kirpeä. Heltat ovat sienessä vaalean oljenväriset. Laji ei ole pahan makunsa vuoksi ruokasieni. Se kasvaa harvinaisena Etelä-Suomen tammimetsissä. [3]

Hieman samantapainen Suomessa yleinen laji on haisuhapero (Russula foetens), jolla on tyypillinen haju ja maku ja jalan rakenne, millä lajit voi erottaa toisistaan helpohkosti ilman mikroskooppia.[4]

Lähteet

  1. ↑ Bachman, S., Svahnström, V. & Canteiro, C.: Russula farinipes IUCN Red List of Threatened Species. Version 2025-1. 2025. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.4.2025. (englanniksi)
  2. ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 2.9.2008
  3. ↑ Phillips, R.: WSOY Suuri Sienikirja, s. 94. (suomeksi toim. Lasse Kosonen) WSOY, 1981, suom. 1992. ISBN 951-0-17255-3
  4. ↑ Tauno Ulvinen ja Risto Tuomikoski: ”Haperot – Russula”, Suursieniopas, s. 186–187. Helsinki: Suomen Sieniseura, 1976. ISBN 951-95362-0-5