Jean-Pierre Rampal

Tänään haluamme puhua Jean-Pierre Rampal:stä, aiheesta, joka on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua viime aikoina. Jean-Pierre Rampal on ongelma, joka koskee kaikenikäisiä ja -taustaisia ​​ihmisiä, ja sen merkitys on kasvanut viime vuosina. Tässä artikkelissa tutkimme Jean-Pierre Rampal:n eri puolia sen syistä ja seurauksista mahdollisiin ratkaisuihin ja lähestymistapoihin sen ratkaisemiseksi. Jean-Pierre Rampal on aihe, joka koskee meitä kaikkia, ja on tärkeää ymmärtää se ja pohtia sen vaikutuksia nykyiseen yhteiskuntaamme. Liity meihin tälle Jean-Pierre Rampal-kierrokselle ja löydä lisää tästä jännittävästä aiheesta.

Jean-Pierre Rampal, Amsterdam 1969

Jean-Pierre Rampal (7. tammikuuta 1922 Marseille – 20. toukokuuta 2000 Pariisi) oli ranskalainen huilisti, jota on pidetty 1900-luvun parhaimpiin lukeutuvana. Hän oli ensimmäinen huilisti, joka nousi solistina maailmanmaineeseen. Kamarimuusikkona hän teki yhteistyötä muun muassa Isaac Sternin ja Mstislav Rostropovitšin kanssa. Francis Poulenc sävelsi teoksia nimenomaan hänen esitettäväkseen. Rampal lienee tunnetuin barokkimusiikin esittäjänä.

Jean-Pierre Rampalin isä oli huilunsoiton professori. Poika aloitti huilunsoiton 12-vuotiaana. Äitinsä toivomuksesta hän alkoi opiskella lääketiedettä. Sodan aikana saksalaiset miehitysjoukot yrittivät lähettää hänet pakkotyöhön Saksaan, mutta hän onnistui piileskelemään Pariisissa, jossa hän samalla opiskeli konservatoriossa.

Rampalista tuli vuonna 1945 Pariisin oopperan huilisti ja vuosina 1958–1964 hän toimi sen soolohuilistina. Hän alkoi 1940-luvun lopulla tehdä konserttimatkoja soolohuilistina. Vuonna 1948 hän perusti suureen menestykseen sittemmin nousseen yhtyeen nimeltä Ensemble Baroque de Paris. Vuonna 1958 hän teki ensimmäisen konserttimatkansa Amerikkaan yhdessä Robert Veyron-Lacroixin kanssa. Suomessa hän vieraili ensimmäisen kerran Helsingissä vuonna 1966 ja viimeisen kerran Naantalin Musiikkijuhlilla vuonna 1988. Parhaimmillaan Rampal piti sata konserttia vuodessa.

Rampal on maailman eniten äänilevyjä levyttäneiden ja myyneiden taiteilijoiden joukossa. Pierre Boulezin kanssa hän levytti vuonna 1975 Claude Bollingin sarjan huilulle ja jazz-pianolle, ja se pysyi Billboardin myydyimpien levyjen listalla kymmenen vuotta.

Jean-Pierre Rampal avioitui vuonna 1947 harpisti Françoise Bacqueryrissen kanssa.

Pariisissa on vuodesta 1980 alkaen järjestetty kansainvälisiä alle 30-vuotiaille muusikoille tarkoitettuja Concours de flûte Jean-Pierre Rampal -huilistikilpailuja.

Lähteet

  • Lampila, Hannu-Ilari: Ensimmäinen tähtihuilisti myi hurjasti. Helsingin Sanomat, 24.5.2000, s. A18.

Aiheesta muualla