Jens Christian Hauge

Nykyään Jens Christian Hauge on aihe, joka on noussut ajankohtaiseksi jokapäiväisen elämän eri alueilla. Tekniikan ja globalisaation myötä Jens Christian Hauge:stä on tullut keskeinen keskustelu- ja kiinnostuksenkohde monille. Sekä akateemisesti että henkilökohtaisesti Jens Christian Hauge on herättänyt uteliaisuutta ja keskustelua sen vaikutuksista ja seurauksista. Olipa kyseessä sosiaalinen, poliittinen, taloudellinen tai tieteellinen konteksti, Jens Christian Hauge on synnyttänyt loputtomia pohdintoja ja tutkimusta, joka pyrkii selvittämään sen monimutkaisuutta ja seurauksia tämän päivän yhteiskunnalle. Tässä artikkelissa tutkimme joitain Jens Christian Hauge:n tärkeimpiä ulottuvuuksia ja sen vaikutuksia ympäristöömme.

Jens Christian Hauge vuonna 1947.

Jens Christian Hauge (15. toukokuuta 191530. lokakuuta 2006[1]) oli Norjan vastarintaliikkeen sotilaallisen organisaation johtaja toisen maailmansodan aikana sekä Norjan puolustusministeri vuosina 1945–1952 ja oikeusministeri vuonna 1955. Poliittisen uransa jälkeen hän toimi liike-elämässä muun muassa SAS-lentoyhtiön ja Statoil-öljy-yhtiön johdossa. Hän kuului Norjan työväenpuolueeseen ja oli sosiaaliselta taustaltaan torpparisukua.[2]

1950-luvun lopulla Hauge osallistui järjestelyihin, joilla Norja myi 20 tonnia raskasta vettä Israelille. Noin puolet raskaasta vedestä ostettiin takaisin Norjaan vuonna 1991.[3][4]

Puolustusministerinä toimiessaan Hauge antoi tukea suomalaisten sosiaalidemokraattien vaalityöhön.[5]

Teoksia

  • Frigjøringen (1970)
  • Rapport om mitt arbeid under okkupasjonen (1995)

Lähteet

  1. Norjan entinen puolustusministeri Jens Christian Hauge Helsingin Sanomat. 31.10.2006. Viitattu 20.3.2021.
  2. Myten og mennesket Jens Chr. Hauge Sarpsborg Arbeiderblad. 14.11.2008. Viitattu 20.3.2021. (norjaksi)
  3. Film shows how Israel got heavy water from Norway The Jerusalem Post. 7.12.2005. Viitattu 20.3.2021. (englanniksi)
  4. The Shadow Of The Nation Bergen Internasjonale Filmfestival. Viitattu 20.3.2021. (englanniksi)
  5. Appelsiineilla kommunisteja vastaan Helsingin Sanomat. 17.10.2008. Viitattu 20.3.2021.