Tässä artikkelissa aiomme analysoida Jevpatorijan taistelu:tä ja kaikkia sen merkityksellisiä näkökohtia perusteellisesti. Jevpatorijan taistelu on erittäin tärkeä aihe nykyään, koska sillä on merkittävä vaikutus yhteiskuntaan, talouteen, kulttuuriin ja moniin muihin alueisiin. Vuosien varrella Jevpatorijan taistelu on herättänyt jatkuvaa keskustelua ja herättänyt kasvavaa kiinnostusta eri aloilla. Tässä suhteessa on ratkaisevan tärkeää ymmärtää täysin Jevpatorijan taistelu:n luonne ja laajuus sekä sen lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutukset. Siksi tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota kattava ja yksityiskohtainen näkemys Jevpatorijan taistelu:stä tavoitteenaan rikastaa tietoa ja edistää rakentavaa keskustelua tästä maailmanlaajuisesti tärkeästä aiheesta.
Jevpatorijan taistelu | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Osa Krimin sotaa | |||||||
Ranskalaisen ratsuväen hyökkäys Jevpatorijassa.
| |||||||
| |||||||
Osapuolet | |||||||
Komentajat | |||||||
Vahvuudet | |||||||
noin 19 000 |
noin 35 000 | ||||||
Tappiot | |||||||
769 |
401 |
Jevpatorijan taistelu oli Krimin sodan aikana 17. helmikuuta 1855 taistelu venäläisten ja turkkilaisten joukkojen välillä Jevpatorijassa Krimin niemimaalla. Taistelu päättyi venäläisten hyökkääjien tappioon.
Jevpatorija sijaitsee Krimin niemimaalla Kalamitanlahden rannikolla Sevastopolista pohjoiseen. Krimin sodan sytyttyä Venäjän vastaistet liittolaiset olivat alkaneet piirittää Sevastopolia. Talvella 1854–1855 veläläisten vastaiseen liittoumaan kuuluneen Osmanien valtakunnan joukkoja oli alettu tuoda Jevpatorijaan Balkanilta. Osmanien joukkoja komensi Omar pašša ja vuoden 1855 helmikuussa hänen komentoonsa oli koottu Jevpatorijassa noin 35 000 turkkilaista sotilasta. Jevpatorijassa oli myös joitakin ranskalaisia sotilaita.[1]
Venäläisiä turkkilaisten joukkojen saapuminen huolestutti. Heidän pelättiin katkaisevan venäläisten huoltoyhteydet kohti etelää. Venäläisten päällikkö ruhtinas Aleksandr Sergejevitš Menšikov päätti määrätä iskun turkkilaisia vastaan. Hyökkäystä johti kenraaliluutnantti Stepan Hruljov alaisuudessaan 19 000 venäläissotilasta. Joukkoihin kuului 500 kasakkaa ja 108 tykkiä.[1]
Venäläisten hyökkäys alkoi varhain 17. helmikuuta 1855. Itse hyökkäystä edelsi tykistökeskitys.[1] Venäläiset epäonnistuivat saavuttamaan alun perin tavoittelemaansa yllätysetua[2] ja venäläisten joukkojen taistelutahto jäi melko vähäiseksi. Liittoutuneiden laivasto saattoi tukea puolustajia omalla tykkitulellaan rannikolta. Hyökkäys oli torjuttu vain noin kolme tuntia kestäneiden taistelujen jälkeen.[1]
Venäläiset olivat menettäneet tappioina 769 sotilasta. Turkkilaisten puolustajien tappiot olivat 364 ja yhteensä kaikkien puolustajien 401. Tsaarin kuvailtiin pettyneen syvästi tappioista. Menšikov menetti komentajuutensa ja hänen seuraajakseen asetettiin ruhtinas Mihail Gortšakov.[1]