Jodipentafluoridi

Tässä artikkelissa käsitellään Jodipentafluoridi:n aihetta tarkoituksena tarjota kattava analyysi tästä ongelmasta. Jodipentafluoridi on nykypäivän ajankohtainen aihe, ja sen tutkiminen on äärimmäisen tärkeää eri alueilla. Tämän kirjoituksen avulla pyrimme tarjoamaan kattavan näkemyksen Jodipentafluoridi:stä, tutkien sen eri puolia, seurauksia ja mahdollisia ratkaisuja. Tarkastellaan erilaisia ​​näkökulmia ja analysoidaan erilaisia ​​lähestymistapoja Jodipentafluoridi:n monimutkaisuuden ymmärtämiseksi. Tämän artikkelin tarkoituksena on herättää keskustelua Jodipentafluoridi:n ympäriltä ja edistää pohdintaa ja ajatusten vaihtoa lukijoiden kesken.

Jodipentafluoridi
Tunnisteet
CAS-numero 7783-66-6
PubChem CID 522683
Ominaisuudet
Molekyylikaava IF5
Moolimassa 221,9
Ulkomuoto Kellertävä neste
Sulamispiste 9,43 °C[1]
Kiehumispiste 100,5 °C[1]
Tiheys 3,19 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen Reagoi veden kanssa

Jodipentafluoridi (IF5) on jodin ja fluorin muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää hapettavana ja fluoraavana reagenssina orgaanisen ja epäorgaanisen kemian synteeseissä.

Ominaisuudet

Huoneenlämpötilassa jodipentafluoridi on kellertävää tai väritöntä nestettä, jolla on pistävä haju. Yhdiste reagoi veden kanssa hydrolysoituen vetyfluoridiksi ja jodihapoksi. Aine liukenee kloorattuihin orgaanisiin liuottimiin. Jodipentafluoridi reagoi monien metallien ja metallioksidien kanssa muodostaen fluorideja. Se fluoraa myös useita orgaanisia yhdisteitä ja reaktio voi olla erittäin kiivas. Yhdiste reagoi sekä Lewis-happojen että Lewis-emästen kanssa. Yhdisteelle on tyypillistä autoionisaatio eli se muodostaa tetrafluorijodonium- ja heksafluorijodaatti-ioneja (IF4+ ja IF6-). Jodipentafluoridi on myrkyllistä.[1][2][3][4][5][6]

Valmistus ja käyttö

Jodipentafluoridia valmistetaan jodin ja fluorin välisellä reaktiolla.[1][2]

I2 + 5 F2 → 2 IF5

Yhdistettä käytetään fluoraamaan useita orgaanisia yhdisteitä. Se myös hapettaa useita orgaanisia yhdisteitä kuten alkoholeja ja amiineja.[1][2][5]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 444-445. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398 (englanniksi)
  2. ↑ a b c Webb I. Bailey & Andrew J. Woytek: Halogen Fluorides, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004.
  3. ↑ E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 159. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
  4. ↑ Tatsuo Kaiho: Iodine Chemistry and Applications, s. 60-61. John Wiley & Sons, 2014. ISBN 978-1-118-46629-2 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 14.3.2021. (englanniksi)
  5. ↑ a b Shoji Hara, Nataliya Korol & Mikhailo Slivka: Iodine Pentafluoride, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2018. Teoksen verkkoversio Viitattu 14.3.2021.
  6. ↑ James House,Kathleen A. House: Descriptive Inorganic Chemistry, s. 381. Academic Press, 2010. ISBN 9780120887552 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 14.3.2021. (englanniksi)