Nykyään Johann Christian Daniel von Schreber on aihe, josta on tullut yhä tärkeämpi nyky-yhteiskunnassa. Teknologian ja globalisaation myötä Johann Christian Daniel von Schreber:stä on tullut keskeinen keskustelu- ja kiinnostuksenkohde kaikenikäisille ja -taustaisille ihmisille. Kun lähestymme Johann Christian Daniel von Schreber:n vaikutuksen ymmärtämistä, ilmaantuu uusia kysymyksiä ja haasteita, jotka ansaitsevat tutkimisen. Tässä artikkelissa aiomme sukeltaa Johann Christian Daniel von Schreber:n maailmaan ja tutkia sen eri puolia, vaikutuksia ja seurauksia jokapäiväisessä elämässämme. Sen historiasta sen vaikutukseen populaarikulttuuriin sukeltaamme kattavaan analyysiin, jonka avulla voimme paremmin ymmärtää Johann Christian Daniel von Schreber:n merkitystä nykyään.
Johann Christian Daniel von Schreber | |
---|---|
![]() Johann Christian Daniel von Schreber. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1739[1] Weißensee, Thüringen |
Kuollut | 1810 (70–71 vuotta)
[1] Erlangen |
Kansalaisuus | Saksa |
Koulutus ja ura | |
Tutkimusalue | luonnontiede |
|
Johann Christian Daniel von Schreber (17. tammikuuta 1739 Weißensee, Thüringen – 10. joulukuuta 1810 Erlangen) oli saksalainen luonnontieteilijä.[1] Hänen tärkein teoksensa oli nisäkkäitä käsittelevä, 1774 julkaistu Die Säugetiere in Abbildungen nach der Natur mit Beschreibungen. Hänet valittiin elinaikanaan muun muassa Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian jäseneksi.
Von Schreberin nimeämien kasvien tieteellisen nimen perässä käytetään nimen jälkeen liitettävää auktorilyhennettä Schreb..[2] Hän kuvasi tieteelle uusina lajeina erityisesti nisäkkäitä. Sen lisäksi hän kuvasi myös kasvi- ja hyönteislajeja. Tunnettuja nisäkäslajeja, jotka von Schreber kuvasi ensimmäisenä ovat esimerkiksi: minkki, norppa, skunkki eli haisunäätä, amerikansaukko, metsämyyrä, isolepakko, husaarimarakatti, metsäkissa, gepardi, amerikanilves, servaali, onsilla ja karakali.
Von Schreberin kunniaksi on nimetty ainakin seinäsammal (Pleurozium schreberi).[3]