Jouko Mäkelä

Seuraavassa artikkelissa tutkimme perusteellisesti aihetta Jouko Mäkelä, josta on puhuttu paljon, mutta jonka todellista syvyyttä ei ehkä tiedetä. Jouko Mäkelä on aihe, joka on herättänyt niin asiantuntijoiden kuin harrastajienkin huomion ja josta keskustellaan laajasti eri piireissä. Jouko Mäkelä on ollut keskustelun ja analyysin kohteena sen alkuperästä sen merkitykseen nyky-yhteiskunnassa. Tässä artikkelissa perehdymme Jouko Mäkelä:n eri puoliin sen vaikutuksesta populaarikulttuuriin sen vaikutuksiin politiikkaan ja talouteen. Lisäksi tarkastelemme, miten Jouko Mäkelä on kehittynyt ajan myötä ja mitkä ovat sen tulevaisuuden näkymät.

Jouko Vihtori Mäkelä (26. maaliskuuta 1930 Vaasa – 19. toukokuuta 2001) oli suomalainen poliitikko. Mäkelä toimi kansanedustajana SDP:n eduskuntaryhmässä vuosina 1975–1979 valittuna Oulun läänin vaalipiiristä. Kunnallispolitiikassa Mäkelä toimi Oulun kaupunginvaltuuston jäsenenä sekä puheenjohtajana. Mäkelä toimi presidentin valitsijamiehenä vuosina 1978 ja 1982.

Mäkelä kirjoitti ylioppilaaksi 1949 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1955 Helsingin yliopistosta. Työelämässä Mäkelä toimi Invalidisäätiön ammatinvalinnanohjaajana 1952–1953, Invalidisäätiön psykologina 1953–1958, Oulun kaupungin ammatinvalinnanohjaajana 1958–1960, Ammatinvalinnanohjauksen Oulun piiritoimiston toimistopäällikkönä 1961–1971 sekä Oulun lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosaston osastopäällikkönä ja lääninsosiaalineuvoksena 1971–1993.

Mäkelän vanhemmat olivat varatuomari ja kihlakunnantuomari Arvo Aulis Mäkelä ja sairaanhoitaja Aino Maria Piilonen. Mäkelän puoliso vuodesta 1952 oli vanhempi lehtori Ilta Sirkka Anttila. Heillä on neljä lasta, Jyrki (s. 1953), Päivikki (s. 1957), Kaisa (s. 1959) ja Pirkka (s. 1964). Mäkelä oli sotilasarvoltaan luutnantti.[1]

Lähteet

  1. ↑ Jouko Mäkelä Suomen kansanedustajat. Eduskunta.