Nykyään Juhani Simojoki on aihe, joka on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja eri elämänalojen ihmisten huomion. Juhani Simojoki on osoittautunut toistuvaksi ja oleelliseksi keskustelunaiheeksi tänään populaarikulttuuriin vaikutuksestaan politiikkaan ja yhteiskuntaan. Koska teknologian kehitys muuttaa jatkuvasti tapaamme olla vuorovaikutuksessa Juhani Simojoki:n kanssa, ja jatkuva uutisten ja tietojen virta vaikuttaa edelleen käsitykseemme tästä aiheesta, on tärkeää tarkastella lähemmin sitä, kuinka Juhani Simojoki:stä on tullut niin ratkaiseva jokapäiväisessä elämässämme. Tässä artikkelissa tutkimme Juhani Simojoki:n eri puolia ja sen vaikutusta elämäämme ja ympäröivään maailmaan.
Juhani Simojoki (1. joulukuuta 1928 Rantsila – 3. toukokuuta 2021 Porvoo)[1][2] oli suomalainen rovasti ja pääkaupunkiseudun seurakuntien Kirkko ja kaupunki -lehden pitkäaikainen päätoimittaja.[3]
Sosiaalidemokraattina tunnettu Simojoki varttui oikeistolaisessa pappisperheessä Karttulassa ja Kiuruvedellä. Hän opiskeli teologiaa Helsingin yliopistossa, vihittiin papiksi ja toimi muun muassa Kiuruvedellä kirkkoherran apulaisena 1950-luvulla.
Simojoki kiinnostui vasemmiston ajatuksista jo nuorena ja liittyi 1970-luvun alussa SDP:hen.
Simojoki aloitti Helsingin seurakuntayhtymän tiedotuspäällikkönä ja Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittajana vuonna 1967 toimittuaan sitä ennen Suomen Kristillisen Ylioppilasliiton pääsihteerinä sekä Helsingin yliopiston ylioppilaspastorina.[4]
Simojoen on laskettu kirjoittaneen Kirkko ja kaupunki -lehteen tuhatkunta pääkirjoitusta. Vuonna 1968 Simojoki sai tuomiokapitulilta varoituksen pääkirjoituksestaan, jossa hän puolusti kansalaistottelemattomuutta kirjoittamalla, miten Jeesuskin rikkoi oman kansansa lakeja tahallaan ja ärsyttävästi. Häntä asettuivat puolustamaan 58 pappia ja monet suurista sanomalehdistä, ja tuomiokapituli jäi yksin ankarine tulkintoineen. Vuonna 1979 hän aiheutti kohun Iranin ajatolla Khomeinista kertovan, virheellisesti militantin islamismin puolustamisena nähdyn jutun ”Islam on herännyt” myötä.[4]
Vuonna 1986 Simojoki oli keskeinen vaikuttaja siinä, että Kirkko ja kaupunki ulkoistettiin ammattilaisten tekemäksi Sanoma Oy:n Erikoislehdet-yksikköön. Viiden vuoden kuluttua ulkoistaminen kilpailutettiin uudelleen, ja lehti siirtyi Kotimaa-yhtiön tehtäväksi. Simojoki jäi eläkkeelle tammikuussa 1993.[4]
Edeltäjä: Erkki Kario |
Kirkko ja kaupunki-lehden päätoimittaja 1967–1992 |
Seuraaja: Seppo Simola |