Juho Järvi
Juho Järvi:n artikkelissa tutkimme perusteellisesti tämän aiheen kaikkia puolia. Sen alkuperästä sen kehitykseen ajan myötä, sen vaikutuksen kautta yhteiskuntaan ja sen merkitykseen nykyään. Analysoimme alan asiantuntijoiden eri näkökulmia ja mielipiteitä sekä relevanttia dataa, joka auttaa ymmärtämään paremmin Juho Järvi:n merkitystä ja vaikutusta eri alueilla. Tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota täydellinen ja yksityiskohtainen näkemys Juho Järvi:stä tavoitteenaan rikastaa tietoa ja edistää kriittistä pohdintaa tästä aiheesta.
Ylikonstaapeli Juho Järvi (26. syyskuuta 1869 – 16. helmikuuta 1921) oli toinen ensimmäisistä Suomen itsenäisyyden aikana virantoimituksessa rauhan aikana surmansa saaneista poliiseista. Yhdessä vanhemman konstaapeli Oskari Lindgrenin kanssa he pidättivät Vaasassa 16. helmikuuta 1921 humalassa riehuneen jääkäriluutnantti Otto Joen. Heidän vietyä tämän Vaasan poliisilaitokselle odottamaan kuljetusta varuskuntaan, Joki oli tarttunut aseeseensa ja ampunut sekä ylikonstaapeli Järven että konstaapeli Lindgrenin ja paennut paikalta.
Ylikonstaapeli Järvi oli tunnettu poliisi Vaasan kaupungissa. Häntä pidettiin Vaasan pisimpänä miehenä, josta pakinoitsija Jaakko Ikola kirjoitti aikanaan Vaasa-lehteen tarinan. Järvi oli palvellut Vaasan 3. Tarkk’ampuja-pataljoonassa aliupseerina, mistä siirtyi Suomen armeijan lakkauttamisen jälkeen poliisilaitoksen palvelukseen. Järvi oli kuollessaan 51-vuotias, ja häntä jäi suremaan leski ja viisi tytärtä.
Lähteet
- Helsingin Sanomat 17.2.1921.
- Kangas, Jussi: Vaasan poliisilaitoksen sata vuotta 1903–2003, s. 149–150. 2003. ISBN 952-91-5902-1.
- Vaasa-lehti 17.12.1919.
- Lilja, Esa: Rakkautta tragedian jälkeen. (kohdehenkilöt: Juho Järvi, Oskari Lindgren, Otto Harald Johannes Joki) Helsingin Sanomat, 9.5.2021, s. B1-B6.