Juri Bilonoh

Nykymaailmassa Juri Bilonoh on aihe, joka on herättänyt monien ihmisten huomion ja kiinnostuksen. Johtuipa historiallisesta merkityksestään, sen vaikutuksesta nykyiseen yhteiskuntaan tai vaikutuksestaan ​​jokapäiväisen elämän eri osa-alueille, Juri Bilonoh:stä on tullut jatkuva keskustelunaihe asiantuntijoiden ja suuren yleisön välillä. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti eri näkökohtia, jotka liittyvät Juri Bilonoh:een, analysoimalla sen merkitystä, vaikutuksia ja sen kehitystä ajan myötä. Alkuperäisestä lopputulokseensa Juri Bilonoh edustaa erittäin kiinnostavaa aihetta, joka ansaitsee tarkastelun eri näkökulmista.

Mitalit
Maa:  Ukraina
Miesten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
      Hylätty Ateena 2004 kuulantyöntö
MM-kilpailut
Pronssia Pronssia Pariisi 2003 kuulantyöntö
Sisäratojen MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Pariisi 1997 kuulantyöntö
Pronssia Pronssia Maebashi 1999 kuulantyöntö
Pronssia Pronssia Birmingham 2003 kuulantyöntö
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa München 2002 kuulantyöntö
Pronssia Pronssia Budapest 1998 kuulantyöntö

Juri Hryhorovytš Bilonoh (ukr. Юрій Григорович Білоног, s. 9. maaliskuuta 1974 Bilopillja, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto[1]) on ukrainalainen kuulantyöntäjä. Hän on kaksi metriä pitkä ja painaa 130 kilogrammaa.[2]

Vuonna 1992 Bilonoh voitti Soulissa nuorten maailmanmestaruuden tuloksella 18,46. Barcelonan sisäratojen MM-kilpailuissa 1995 hän oli viides. Sekä 1995 että 1997 hän voitti kultamitalin universiadeissa ja vuonna 1997 Pariisin MM-hallikisoissa maailmanmestaruuden tuloksella 21,02. Saman vuoden Ateenan MM-kilpailuissa hän sijoittui neljänneksi. 1998 Budapestin EM-kisoista ja 1999 Maebashin MM-hallikisoissa hän saavutti pronssia. Sevillan MM-kilpailuissa 1999 ja Sydneyn olympialaisissa 2000 hän oli viides.[2]

2001 Bilonoh saavutti hopeaa universiadeissa.[3] Lissabonin sisäratojen MM-kilpailuissa hän oli kahdeksas ja Edmontonin ulkoratojen MM-kisoissa kuudes. 2002 EM-kisoissa Münchenissä hän voitti uransa toisen aikuisten arvokisakultamitalin tuloksella 21,37. Vuonna 2003 hän saavutti pronssia sekä Birminghamin MM-hallikisoista (21,13) että myöhemmin Pariisin ulkoratojen MM-kisoista (21,10). Budapestin sisäratojen MM-kilpailuissa 2004 hän oli kahdeksas.

Ateenan olympialaisissa vuonna 2004 Bilonoh voitti alun perin kultamitalin tuloksella 21,16 m. Kilpailussa Adam Nelson työnsi ensimmäisellään 21,16 m ja Bilonoh kahdella ensimmäisellään 21,15 m. Nelson johti kilpailua viimeiselle kierrokselle asti jolloin Bilonoh työnsi 21,16 m ja voitti kilpailun pidemmällä toiseksi parhaalla työnnöllään. Nelson ei ensimmäisen kierroksen jälkeen saanut lainkaan tulosta.[4] Vuonna 2012 Kansainvälinen olympiakomitea tutki uudestaan Bilonohin Ateenan olympialaisissa antamat dopingnäytteet. Näytteissä oli merkkejä dopingin käytöstä ja hän menetti olympiavoittonsa.[5][6] Hän sai kahden vuoden kilpailukiellon, joka päättyi 26. maaliskuuta 2015 ja hänen tuloksensa aikaväliltä 18. elokuuta 2004 – 17. elokuuta 2006 hylättiin takautuvasti.[7]

Helsingin MM-kilpailuissa 2005 Bilonoh sijoittui alun perin neljänneksi ja Göteborgin EM-kilpailuissa 2006 kuudenneksi. Pekingin olympialaisissa 2008 hän sijoittui kuudenneksi.[2]

Ukrainan mestaruuden Bilonoh on voittanut kuulantyönnössä vuosina 2001, 2003, 2005 ja 2006 sekä kiekonheitossa vuosina 1999, 2001, 2003 ja 2006.[8]

Lähteet

  1. ↑ Yuriy Bilonoh sports-reference.com. Arkistoitu 25.9.2009. Viitattu 11.10.2009. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Juri Bilonoh Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)
  3. ↑ Athletics Universiade Men: Shot Put sports123.com. Viitattu 11.10.2009. (englanniksi)
  4. ↑ Men’s SHOT PUT FINAL Report 18.8.2004. IAAF. Viitattu 6.12.2012. (englanniksi)
  5. ↑ IOC disqualifies four medallists from Athens 2004 following further analysis of stored samples 5.12.2012. KOK. Viitattu 6.12.2012. (englanniksi)
  6. ↑ Neljältä olympiamitalistilta vietiin mitali mtv3.fi. 5.12.2012. MTV3.fi. Viitattu 6.12.2012.
  7. ↑ List of athletes currently serving a period of ineligibility as a result of an anti-doping rule violation under IAAF Rules (PDF) 28.5.2013. IAAF. Viitattu 18.6.2013. (englanniksi)
  8. ↑ http://www.gbrathletics.com/nc/ukr.htm