Jättiläissiippa

Tässä artikkelissa tutkimme vaikutusta, joka Jättiläissiippa:llä on ollut nyky-yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Ilmestymisestään lähtien Jättiläissiippa on synnyttänyt keskustelua, kiistoja ja merkittäviä muutoksia eri alueilla. Yksityiskohtaisen analyysin avulla tutkimme, kuinka Jättiläissiippa on vaikuttanut politiikkaan, talouteen, kulttuuriin, teknologiaan ja muihin päivittäisen elämämme tärkeisiin näkökohtiin. Lisäksi perehdymme Jättiläissiippa:n menneisyyteen, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen ymmärtääksemme paremmin sen kehitystä ja merkitystä nykyisessä kontekstissa. Tämän artikkelin tavoitteena on tarjota kattava ja syvällinen näkemys Jättiläissiippa:stä, jonka tarkoituksena on tarjota lukijalle laajempi ja rikastuttava käsitys tästä ilmiöstä.

Jättiläissiippa
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Lepakot Chiroptera
Heimo: Siipat Vespertilionidae
Suku: Aitosiipat Myotis
Laji: myotis
Kaksiosainen nimi

Myotis myotis
(Brokhausen, 1797)

Jättiläissiipan levinneisyys
Jättiläissiipan levinneisyys
Katso myös

  Jättiläissiippa Wikispeciesissä
  Jättiläissiippa Commonsissa

Jättiläissiippa eli isosiippa[2] (Myotis myotis) on siippojen heimoon kuuluva lepakkolaji. Lajia esiintyy Keski- ja Etelä-Euroopassa, Luoteis-Afrikassa ja Vähä-Aasiassa.

Nisäkäsnimistötoimikunta ehdotti lajille uutta suomenkielistä nimeä ”isosiippa”.[3]

Elintavat

Naaraat ja poikaset viihtyvät 50–2000 yksilön ryhmissä luolissa ja rakennuksien ullakoilla. Sen sijaan urosyksilöt elävät usein yksinään.[4]

Jättiläissiipat tulevat sukukypsiksi toisena elinvuotenaan. Lepakot pariutuvat loppukesällä tai syksyllä, mutta hedelmöitys viivästytetään siten, että munasolu irtoaa vasta keväällä. Poikanen syntyy tavanomaisesti kesäkuussa ja naaras saa vain yhden jälkeläisen kerralla.[4]

Ravinnoksi kelpaavat kovakuoriaiset, hyönteiset ja hämähäkit, jotka jättiläissiippa etsii maastosta.[4] Jättiläissiippa suojautuu pöllöiltä matkimalla pistiäisten ääniä.[5]

Anatomia

Laji on Euroopan ja Vähän-Aasian kooltaan suurin lepakkolaji.[6] Sen ruumiin pituus on 6,8–8,3 cm ja häntä 4,5–6 cm, ja sen massa on noin 25–40 g. Jättiläissiipan kyynärvarsi on 5,6–6,7 cm[4] ja siipien leveys 40 cm.[6] Turkin väritys on tumman hiekanvärinen yläruumiissa ja vaaleampi alaruumiissa.

Lähteet

  1. ↑ Hutson, A.M., Spitzenberger, F., Aulagnier, S., Coroiu, I., Karataş, A., Juste, J., Paunovic, M., Palmeirim, J. & Benda, P.: Myotis myotis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.7.2014. (englanniksi)
  2. ↑ Tikkanen, Jouni: Lauhan talven menestyjät Suomen Luonto. 5.2.2020. Viitattu 19.4.2022.
  3. ↑ Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus Luettu 20.11.2010.
  4. ↑ a b c d Jiří Gaisler ja Jan Zejda: Suuri eläinkirja, s. 98. (suom. Mattias Toivanen, Jere Malinen ja Ismo Nuuja) WSOY, 1995. ISBN 951-0-22848-6
  5. ↑ Bats buzz like hornets to scare away predators science.org.
  6. ↑ a b Clive Roots: Hibernation, s. 175. Greenwood Publishing Group, 2006. ISBN 9780313335440 (englanniksi)