Kaamos
Nykyään Kaamos on jatkuvan kiinnostuksen ja keskustelun aihe nyky-yhteiskunnassa. Kiinnostuksen lisääntyessä viime vuosina Kaamos on kiinnittänyt sekä asiantuntijoiden että harrastajien huomion. Kaamos:stä on tullut keskeinen keskustelunaihe joko yliopistomaailmassa, mediassa tai jokapäiväisessä keskustelussa. Tämä suuntaus ei ole vain paikallisella tasolla, vaan se on tullut merkityksellisemmäksi myös maailmanlaajuisesti, mikä osoittaa Kaamos:n merkityksen ja vaikutuksen nykyiseen todellisuutemme. Kun otetaan huomioon tämä kasvava huomio, on ratkaisevan tärkeää analysoida perusteellisesti Kaamos:n eri ulottuvuuksia ja näkökulmia, jotta voidaan ymmärtää paremmin sen laajuus ja vaikutukset yhteiskunnassamme.
Kaamos eli polaariyö[1] on vuotuinen ajanjakso, jonka aikana aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle. Ilmiö esiintyy maapallon napapiireillä ja niitä korkeammilla leveysasteilla. Mitä lähemmäs napoja mennään, sitä aikaisemmin kaamos alkaa ja sitä pidempi on kaamosaika.
Jos valo ei taipuisi ilmakehässä, napapiiri olisi sen alueen rajana, jossa auringon keskipiste pysyy yhtenä päivänä vuodessa horisontin alapuolella. Pohjoisella napapiirillä tämä tapahtuu talvipäivänseisauksena 21. tai 22. joulukuuta ja eteläisellä napapiirillä 21. tai 22. kesäkuuta (eli pohjoispuoliskon kesäpäivänseisauksena). Samoin napapiirit olisivat myös kesän yöttömän yön rajana. Nykyisin auringonnousu määritellään kuitenkin auringon yläreunan, ei keskipisteen mukaan.[2] Auringon suuri koko ja valon taipuminen saavatkin aikaan, että auringon yläreunan mukaan määritellyn pohjoiskalotin kaamoksen eteläraja on suunnilleen yhden leveysasteen verran pohjoisen napapiirin pohjoispuolella[3]. Suomessa kaamoksen raja kulkee hieman Sodankylän eteläpuolitse. Vastaavasti etelässä eteläkalotin kaamoksen pohjoisraja on suunnilleen saman verran eteläisen napapiirin eteläpuolella, eli Rotheran tienoilla.
Ihmisiin kaamos saattaa vaikuttaa kielteisesti, ja pimeys voi laukaista kaamosmasennuksen tai aiheuttaa ylimääräistä väsymystä, kaamosväsymystä.[4]
Suomen pohjoisimmassa pisteessä kaamos kestää noin 51 vuorokautta.[5]
Päivämääriä
- Aikaisimmillaan kaamos alkaa etelänavalla (90,0° S) 22. maaliskuuta ja myöhäisimmillään Rotheran tienoilla (67,1° S) 20. kesäkuuta.
- Aikaisimmillaan kaamos loppuu Rotheran tienoilla 22. kesäkuuta ja myöhäisimmillään Etelänavalla 21. syyskuuta.
- Aikaisimmillaan kaamos alkaa pohjoisnavalla (90,0° N) 24. syyskuuta ja myöhäisimmillään Jällivaarassa, Pajalassa ja Kantalahdessa (67,1° N) 20. joulukuuta.
- Aikaisimmillaan kaamos loppuu Jällivaarassa, Pajalassa ja Kantalahdessa 22. joulukuuta ja myöhäisimmillään Pohjoisnavalla 19. maaliskuuta.
Lähteet
- ↑ Nykysuomen sanakirja, 4. osa (O-R), hakusana polaariyö
- ↑ Oja, Heikki: Aikakirja 2007, s. 115-116. Helsinki: Helsingin yliopiston almanakkatoimisto, 2007. ISBN 952-10-3221-9 Teoksen verkkoversio Viitattu 23.4.2010. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Oja, s. 121-122
- ↑ Nyström, M., Saarijärvi, S. & Räihä, H. 2006. Kaamosmasennus ja kaamosväsymys. Duodecim 2006;122:161–6
- ↑ Talvi Ilmatieteen laitos. Viitattu 25.11.2008.
- ↑ Talvi MTV3. Arkistoitu 26.11.2014. Viitattu 30.11.2014.