Kaarlo Ståhlberg (professori)

Tässä artikkelissa käsittelemme ongelmaa Kaarlo Ståhlberg (professori), josta on tullut erittäin tärkeä nykyään. Kaarlo Ståhlberg (professori) on aihe, joka on herättänyt kiinnostusta eri sektoreilla niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Vuosien varrella Kaarlo Ståhlberg (professori) on ollut tutkimusten ja tutkimusten kohteena, jotka ovat tuottaneet yllättäviä tuloksia. Tässä mielessä on aiheellista tutkia Kaarlo Ståhlberg (professori):n ympärillä olevia eri näkökohtia sekä sen vaikutuksia ja seurauksia. Tutkimme monitieteisestä lähestymistavasta Kaarlo Ståhlberg (professori):n tarjoamia eri näkökulmia syventääksemme ymmärrystämme ja tarjotaksemme kattavan näkemyksen tästä erittäin tärkeästä aiheesta.

Kaarlo Ståhlberg (13. syyskuuta 1894 Helsinki – 2. elokuuta 1977[1]) oli suomalainen tekniikan tutkija.

Kaarlo Ståhlberg valmistui ylioppilaaksi 1912 ja valmisti diplomi-insinööriksi 1916. Sen jälkeen hän toimi Kymin ja Kuusankosken selluloosatehtaiden teknisissä johtotehtävissä aina vuoteen 1928. Sen jälken hän oli Veitsiluodon uuden sellulosatehtaan suunnittelu- ja rakentamistehtävissä. Hän toimi Veitsiluodon sahan ja selluloosatehtaan johtajana 1930–1932 ja sen pohjalle perustetun Veitsiluoto Oy:n selluloosatehtaan johtajana 1932–1946. Vuosina 1948–1962 hän oli Teknillisen korkeakoulun kemian koneopin professori.[2] [3]

Kemissä ollessaan hän oli Kemin kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1931-1934.[3]

Hänen isänsä oli presidentti K. J. Ståhlberg.[2]

Lähteet

  1. ↑ Kuka kukin on 1978, s. 1155 Runeberg.org. Viitattu 16.3.2018.
  2. ↑ a b Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 8, palsta 205
  3. ↑ a b Professori kaarlo Ståhlberg 70-vuotias. Helsingin Sanomat, 13.9.1964, s. 16. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 9.9.2024.