Kaguaanit

Tässä artikkelissa perehdymme Kaguaanit:n kiehtovaan maailmaan ja tutkimme sen eri puolia ja ominaisuuksia, jotka tekevät siitä niin merkityksellisen nyky-yhteiskunnassa. Sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen perehdymme sen historiaan, kehitykseen ja merkitykseen nykyajan kontekstissa. Yksityiskohtaisen analyysin avulla saamme selville, kuinka Kaguaanit on vaikuttanut jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin sekä tarkempiin alueisiin, kuten kulttuuriin, talouteen tai politiikkaan. Laajalla ja monipuolisella lähestymistavalla pyrimme valaisemaan tätä erittäin tärkeää aihetta ymmärtääksemme paremmin ympäröivää maailmaa.

Kaguaanit
Kaguaani (Cynocephalus volans)
Kaguaani (Cynocephalus volans)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Alaluokka: Theria
Osaluokka: Istukkanisäkkäät Eutheria
Lahko: Kaguaanit
Dermoptera
Illiger, 1811
Heimo: Kaguaanit
Cynocephalidae
Simpson, 1945
Synonyymit
  • Colugidae Miller, 1906 [1]
  • Galeopithecidae Gray, 1821 [1]
  • Galeopteridae Thomas, 1908 [1]
Suvut ja lajit [1]
Katso myös

  Kaguaanit Wikispeciesissä
  Kaguaanit Commonsissa

Kaguaanit ovat kaakkoisaasialaisia puussa eläviä nisäkkäitä. Kaguaanien lahkoon kuuluu nykyisin vain yksi heimo ja kaksi sukua, joissa kummassakin on yksi laji.[1] Lajit ovat kaguaani (Cynocephalus volans) ja täpläkaguaani (Galeopterus variegates, aik. Cynocephalus variegatus).[2][1] Näistä kaguaani on yleisempi. Nykyisten lajien lisäksi kaguaanien lahkoon on toisinaan luettu esihistoriallinen Plagiomenidae-heimo, jonka edustajat elivät 60–70 miljoonaa vuotta sitten Pohjois-Amerikassa.[2] Vaikka kaguaanit ovat taitavimpia liitäviä nisäkkäitä, lentämään ne eivät pysty. Pisimmät liidot saattavat olla jopa yli 130 metriä pitkiä[2]. Kaguaanit ovat kädellisten lähimpiä eläviä sukulaisia.[3]

Koko ja ulkonäkö

Aikuinen kaguaaninaaras, Singapore.

Kaguaanit ovat melko isoja puissa eläviksi nisäkkäiksi: pituudeltaan 35–40 senttimetriä ja painoltaan 1–2 kiloa. Niitä voitaisiin verrata keskikokoiseen opossumiin tai suureen oravaan. Kaguaaneilla on kohtuullisen pitkät ja sirot jalat, normaalipituinen häntä ja suhteellisen hoikka rakenne. Pää on pieni, mutta silmät ovat suuret ja eteenpäin suuntautuneet. Korvat ovat pienet ja pyöreät.

Tunnusmerkillisin piirre kaguaaneissa on kuitenkin lentopoimu, jonka avulla nämä nisäkkäät pystyvät liitämään pitkiäkin matkoja, jopa yli 130 metriä.[2] Poimu kulkee olkapäistä etukäpäliin, viimeisen sormenpäästä varpaankärkiin ja takajaloista hännänpäähän. Toisin kuin muilla liitävillä nisäkkäillä sormien ja varpaiden välitkin on yhdistetty, jotta liitopinta-ala olisi mahdollisimman laaja. Kaguaanien lentopoimut ovat eläimen kokoon suhteutettuna laajemmat kuin minkään muun liitävän nisäkkään[2].

Levinneisyys

Kaguaaneja tavataan Kaakkois-Aasiassa sekä mantereella että saarilla.[2]

Elinympäristö

Sademetsät ovat kaguaanien elinympäristöjä.

Käyttäytyminen ja lisääntyminen

Kaguaanien käyttäytymisestä tiedetään melko vähän, sillä ne ovat ujoja yöeläimiä ja elävät vain sademetsissä. Kaguaanit ovat joka tapauksessa kömpelöitä kiipijöitä. Ne etenevätkin puissa ylöspäin hypähtelemällä.

Vaikka kaguaanit ovat istukallisia nisäkkäitä, ne lisääntyvät pussieläinmaisesti. Poikaset syntyvät vain 60 päivän raskauden jälkeen kehittymättöminä. Ne viettävät ensimmäisen puoli vuotta elämästään roikkuen emon vatsasta. Kaguaanien lisääntyminen on melko hidasta, sillä poikanen on täysikasvuinen vasta 2–3 vuoden kuluttua. Kun kaguaani on täysikasvuinen se lähtee etsimään omaa pesää itselleen

Ravinto

Kaguaanit ovat kasvinsyöjiä. Ne syövät lehtiä, versoja, kukkia ja mahlaa sekä luultavasti hedelmiäkin.

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f Don E. Wilson & DeeAnn M. Reeder: Dermoptera Mammal Species of the World. 2005. Bucknell University. Viitattu 29.7.2010. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 1, s. 438–439. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 1, sarjassa World of animals) Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8
  3. ↑ Tiede 10/2007