Kaislakorennot

Tässä artikkelissa analysoimme Kaislakorennot:tä perusteellisesti ja tutkimme sen eri näkökohtia ja mahdollisia seurauksia. Kaislakorennot on aihe, joka on kiinnittänyt monien huomion viime vuosina, ja sen merkitystä ja vaikutusta ei voi aliarvioida. Näillä sivuilla tarkastelemme Kaislakorennot:tä eri näkökulmista sen alkuperästä nykypäivään, mukaan lukien sen mahdollisia tulevaisuuden kehityskulkuja. Käsittelemme sekä sen myönteisimpiä puolia että sen tuomia haasteita tavoitteenamme tarjota täydellinen ja tasapainoinen näkemys Kaislakorennot:stä. Toivomme, että tämä analyysi rikastuttaa tietoa tästä aiheesta ja edistää rakentavaa keskustelua aiheesta.

Kaislakorennot
Sorsankaislakorento (Sialis lutaria)
Sorsankaislakorento (Sialis lutaria)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Alaluokka: Siipikantaiset Pterygota
Lahko: Kaislakorennot
Megaloptera
Latreille, 1802
Heimot
Katso myös

  Kaislakorennot Wikispeciesissä
  Kaislakorennot Commonsissa

Corydalus cornutus

Kaislakorennot (Megaloptera) on pieni, vain noin 190 lajia käsittävä hyönteislahko. Suomessa kaislakorentoja tavataan viisi lajia.

Kaislakorentojen sedimentteihin tallentuneita fossiileja tunnetaan permi-, trias-, jura- liitu- ja paleogeenikausilta. Näihin sisältyy myös toukkien fossiileja. Meripihkaan säilyneet yksilöt ovat harvinaisia ja rajoittuvat muutamiin paleogeenikaudella syntyneisiin meripihkaesiintymiin. Fossiiliaineistosta on tunnistettu vajaa 30 eri kaislakorentolajia.[1]

Piirteitä

Kaislakorennot ovat muutaman senttimetrin pituisia tummia hyönteisiä, joilla on leveä pää ja voimakkaasti suonittuneet siivet. Siivet ovat kookkaat, mihin lahkon tieteellinen nimikin viittaa. Aikuiset korennot ovat lyhytikäisiä, eivätkä ruokaile lainkaan, huolimatta niiden hyvin kehittyneistä suuosista. Erityisesti amerikkalaisilla Corydalus-suvun lajien koirailla on näyttävät leuat, joita ne esittelevät kosiorituaaleissa. Kaislakorennot ovat kehnoja lentäjiä, eivätkä liiku juuri rantakaislikon ulkopuolelle. Lentoaika Suomessa rajoittuu touko-kesäkuun vaihteeseen.

Naaras munii kaisloihin lähelle veden pintaa, mistä toukat pudottautuvat veteen. Toukat elävät vedessä ja pohjalietteessä ja pyydystävät voimakkailla leuoillaan ravinnokseen muita vesieläimiä. Toukka elää jopa useita vuosia ennen kuin nousee maalle ja koteloituu kiven tai puunrungon alle. Muodonvaihdos on täydellinen.

Lajit Suomessa

Lajien luotettava erottaminen toisistaan vaatii genitaalien tutkimista[2]

Lähteet

  1. ↑ Penney D. & Jepson J. E.: Fossil Insects: An introduction to palaeoentomology. Siri Scientific Press, 2014. ISBN 978-0957453067 s. 129–130
  2. ↑ Martin Meinander (1962) "The Neuroptera and Mecoptera of Eastern Fennoscandia". Societas Pro Fauna et Flora Fennica 13

Aiheesta muualla