Kampelakalat

Nykymaailmassa Kampelakalat on aihe, joka herättää yhteiskunnassa suurta kiinnostusta ja keskustelua. Kampelakalat:stä on tullut erittäin ajankohtainen aihe joko historiallisen merkityksensä, päivittäisen elämän vaikutuksensa tai poliittisten ja yhteiskunnallisten vaikutusten vuoksi. Tässä artikkelissa tutkimme Kampelakalat:een liittyviä eri puolia ja näkökulmia, analysoimme sen merkitystä eri yhteyksissä ja tarkastelemme mahdollisia vaikutuksia tulevaisuuteen. Näillä sivuilla pyrimme valaisemaan Kampelakalat:tä ja tarjoamaan täydellisen ja objektiivisen näkemyksen, joka kutsuu pohtimaan ja keskustelemaan.

Kampelakalat
Hietakampela (Limanda limanda)
Hietakampela (Limanda limanda)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Kampelakalat
Pleuronectiformes
Bleeker, 1859[1]
Alalahkot ja heimot
Katso myös

  Kampelakalat Wikispeciesissä
  Kampelakalat Commonsissa

Kampelakalat (Pleuronectiformes) on viuhkaeväisten kalojen lahko, johon kuuluu noin 680 lajia. Nämä jaetaan kahteen alalahkoon ja 14 heimoon. Aikuiset kampelakalat ovat merenpohjalla makaavia ja liikkuvia pohjakaloja. Niiden ruumis on litteä ja epäsymmetrinen; molemmat silmät ovat samalla puolella päätä. Kuoriutuessaan munasta kampelanpoikaset ovat kuitenkin normaalisti vielä kaksikylkisesti symmetrisiä, pystyssä uivia kaloja. Yleensä alle parisenttisenä ne kokevat muodonmuutoksen, jossa mm. toinen silmä vaeltaa kallon toiselle puolelle, ja kala asettuu pohjaelämään.[2]

Yksi suurimmista kampelakaloista on ruijanpallas, joka voi kasvaa kaksi metriä pitkäksi ja painaa yli 300 kiloa. Pienimmät kampelakalat jäävät noin kymmenen senttimetrin pituisiksi.[2]

Monet oikeasilmäkampelat-heimon kampelakalat ovat merkittäviä ruokakaloja, samoin jossain määrin jotkut merianturat ja vasensilmäkampelat.[2]

Itämeressä Suomen vesillä esiintyy säännöllisesti kaksi kampelalajia, kampela (Platichthys flesus) ja piikkikampela (Psetta maxima). Vain muutaman kerran on tavattu satunnaislajeja punakampelaa (Pleuronectes platessa), hietakampelaa (Limanda limanda) ja silokampelaa (Scophthalmus rhombus).

Lähteet

  • Lauri Koli: Suomen kalat. WSOY, 1990. ISBN 951-0-23123-1
  • Nelson, J.S. (2006) Fishes of the World, 4th edition. Wiley.
  • Markku Varjo, Lauri Koli ja Harri Dahlström: Maailman kalojen nimet. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0

Viitteet

  1. ↑ Joseph S. Nelson & Hans-Peter Schultze & Mark V. H. Wilson: Origin and Phylogenetic Interrelationships of Teleosts, s. 167. Verlag Dr. Friedrich Pfeil, 2010. ISBN 978-3899371079 Teoksen verkkoversio Viitattu 15.01.2011. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Elmer J. Gutherz: Pleuronectiform Encyclopedia Britannica. Viitattu 31.1.2020.

Aiheesta muualla