Nykymaailmassa Kaniv:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monille eri aloilla toimiville ihmisille. Kaniv on yhteiskunnallisen vaikutuksensa, arkielämän tai historiallisen merkityksensä vuoksi aihe, joka ansaitsee syvällisen analysoinnin ja keskustelun. Alkuperäistään tämän päivän vaikutuksiin Kaniv on herättänyt kiinnostusta tutkijoiden, asiantuntijoiden ja suuren yleisön keskuudessa, minkä vuoksi sen eri reunojen ja ulottuvuuksien tutkiminen on välttämätöntä. Tässä artikkelissa perehdymme Kaniv:n jännittävään maailmaan oppiaksemme yksityiskohtaisesti sen ominaisuuksista, haasteista ja mahdollisuuksista. Tarkoituksena on laajentaa tietämystämme ja ymmärrystämme tästä kiehtovasta aiheesta.
Kaniv (Канів) |
|
---|---|
![]() Pyhän Yrjön katedraali Kanivissa |
|
![]() lippu |
![]() vaakuna |
![]() ![]() Kaniv |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio |
![]() |
Alue | Tšerkasyn alue |
Piiri | Tšerkasyn piiri |
Ensimmäinen maininta | 1078 |
Kaupungiksi | 1796 |
Hallinto | |
– Pormestari | Ihor Ren'kas |
Väkiluku (2021) | 23 503 |
Aikavyöhyke | UTC+2 |
– Kesäaika | UTC+3 |
Kaniv (ukr. Канів) on kaupunki Keski-Ukrainassa Dneprin oikealla rannalla, noin 150 kilometriä Kiovasta etelään ja noin 50 kilometriä Tšerkasysta luoteeseen. Se kuuluu Tšerkasyn alueeseen ja Tšerkasyn piiriin. Vuonna 2021 siellä oli runsas 23 500 asukasta.[1] Kaniv on historiallinen kaupunki, jonka perusti 1000-luvulla Kiovan suuriruhtinas Jaroslav I Viisas. Nykyään se tunnetaan ennen kaikkea ukrainalaisen runoilijan Taras Ševtšenkon hautapaikkana.
Kaupungin perustamisajankohta on tuntematon, mutta se mainitaan Kiovan luolaluostarin munkki-isien luettelossa 1000-luvulla Konstantinopolista tulleiden ikonimaalarien majapaikkana. Kronikoissa Kaniv mainitaan ensi kertaa 1144 Vsevolod II:n valtakaudella, jolloin suuriruhtinas perusti Kaniviin Pyhän Yrjön katedraalin.[2]
1100-luvulla Kaniv oli huomattava kaupunki ja keskeisessä asemassa Kiovan Rusissa. Kaniv sijaitsi myös Dnepriä pitkin kulkeneen viikinkien idäntien varressa. 1200-luvulla Kaltšikjoen taistelusta kertovissa kronikoissa mainitaan Kanivin ruhtinas Svjatoslavin kaatuneen siellä, ja tarinoiden mukaan mongolit valloittivat ja hävittivät Kanivin 1239.[2]
Kaniv liitettiin 1362 osaksi Liettuan suuriruhtinaskuntaa, ja suuriruhtinas Vytautas Suuri rakennutti Kaniviin linnan, joka oli olemassa vuoteen 1768 asti. Kanivista tuli 1431 osa liettualaista Kiovan voivodikuntaa. Vuonna 1458 turkkilaiset ryöstivät kaupungin. Kaniv siirtyi 1569 Puolan hallintaan, ja siitä kehittyi yksi kasakoiden kulttuurisista ja sotilaallisista keskuksista osana Puola-Liettuaa. Tällöin se tunnettiin puolalaisella nimellä Kaniów.[2]
Pohjan sodan aikaan kaupunki joutui kapinallisen kasakkahetmani Bohdan H’melnytskyin hallintaan. Vuosina 1648–1678 kaupunki oli kasakoiden hallussa, kunnes nämä hävisivät taistelussa turkkilaisille ja kaupungin hallinto muutettiin Bohuslaviin.[2]
Kaniv siirtyi 1775 Puolan kuninkaan Stanislaus II Poniatowskin henkilökohtaiseksi omaisuudeksi. Hän tapasi vuonna 1787 kaupungissa Katariina Suuren. Puolan toisessa jaossa 1793 Kaniv siirtyi Venäjän keisarikunnan hallintaan.[2] Kaupunki oli Kiovan kuvernementin kihlakuntakaupunki.[3]
Ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheissa Kanivissa käytiin Kaniówin taistelu, missä puolalaiset joukot yrittivät menestyksettä murtautua itävaltalaisten ja saksalaisten linjojen läpi Venäjän puolelle. Toisessa maailmansodassa neuvostoliittolaiset laskuvarjojoukot tekivät kaupunkiin pahoin epäonnistuneen maahanlaskun Dneprin taistelussa syyskuussa 1943.[4]
Kanivilla on neljä ystävyyskaupunkia:
Kaupunki | Maa |
---|---|
Viersen, Nordrhein-Westfalen | ![]() |
Sonoma, Kalifornia | ![]() |
Lambersart, Nord | ![]() |
Człuchów | ![]() |