Kapo Manto

Nykyään Kapo Manto on erittäin ajankohtainen ja ajankohtainen aihe, joka koskee kaikenikäisiä ja -kulttuurisia ihmisiä. Yhä useammat ihmiset ovat kiinnostuneita oppimaan Kapo Manto:stä ja ymmärtämään sen vaikutusta moderniin yhteiskuntaan. Sen tärkeyden vuoksi on ratkaisevan tärkeää tutkia Kapo Manto:tä edelleen sen seurausten ja mahdollisten ratkaisujen ymmärtämiseksi. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia ​​näkökulmia Kapo Manto:een ja siihen, miten se vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme. Lisäksi keskustelemme maailmanlaajuisista vaikutuksista ja mahdollisista toimenpiteistä, joita voidaan toteuttaa tämän haasteen ratkaisemiseksi.

Kapo Manto (oik. Kalle Arvid Mantonen, ent. Mattson, 5. heinäkuuta 1919 Hämeenkyrö – 19. marraskuuta 1977 Turku) oli suomalainen näyttelijä.

Manto näytteli pitkään Turussa muun muassa Kaupunginteatterissa, jonne hän siirtyi vuonna 1962 Lahdesta. Siellä hän teki ikimuistettavia rooleja, muun muassa näytteli Galileo Galileita ja Kuningas Learia. Hän oli laaja-alainen näyttelijä. Hän näytteli yhdessä kotimaisessa elokuvassa, Päämajassa (1970), jossa hän esitti eversti Markovillaa. Lisäksi hän toimi selostajana televisioelokuvassa Kuolleista herännyt (1975). Kapo Manto oli myös Sika Sippurahännän äänenä televisiosarjassa Läskilinssi (1976). Hänet nähtiin myös monissa televisio-ohjelmissa, kuten Tehtaan varjossa (1969), Pääluottamusmies (1970) ja Lumeton aika (1972).

Hän oli naimisissa Ritva Juhannon kanssa vuodesta 1956 lähtien. Avioliitosta syntyi tytär, näyttelijä Erja Manto, joka toimii Radioteatterin tuottajana.

Mannolle myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1972. Hän kuoli 58 vuoden ikäisenä vuonna 1977.

Lähteet