Kasvivärit

Kasvivärit:n maailmassa on laaja valikoima mielipiteitä ja näkökulmia, joita voidaan lähestyä eri näkökulmista. Kasvivärit on ollut tutkimuksen ja kiistan kohteena aikojen saatossa sen vaikutuksesta yhteiskuntaan ja sen merkitykseen historiassa. Tässä artikkelissa tutkimme Kasvivärit:n eri puolia analysoimalla sen vaikutusta eri yhteyksissä ja sen roolia jokapäiväisessä elämässä. Lisäksi tutkimme, miten Kasvivärit on kehittynyt ajan myötä ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan yhä muuttuvassa maailmassa. Tämän kattavan analyysin avulla pyrimme valaisemaan aihetta, joka on edelleen tärkeä ja jännittävä laajalle ihmisjoukolle.

Eri sävyisiä hennoja Istanbulilaisessa kaupassa.

Kasvivärit ovat värikasvien sisältämiä väriaineita. Niitä käytetään tekstiilikuitujen, elintarvikkeiden, hiusten ja ihon värjäämiseen.[1]

Kasvivärejä ovat muun muassa:

Suomalaisia kasvivärien lähteitä

Keltaiset ja ruskeat

Suomalaisessa värjäysperinteessä on käytetty monia kasveja. Keltaista väriä saadaan suopursusta, keltamatarasta, koiranputkesta, kultapiiskusta, poimulehdestä ja keltasauramosta. Harmaankeltaista väriä saadaan katajanhavuista, kuivuneesta koivun ja lepänkuoresta sekä kuivatusta nokkosesta. Ruskeankeltaisia sävyjä saadaan sipulinkuorista, kanervasta, peitejäkälästä, variksenmarjan varvuista ja korpipaatsaman kuoresta.[2]

Punaiset

Voimakasta punaista saadaan kelta- ja valkomataran juurista, sinipunaista mustaviinimarjojen ja alunan yhdistelmästä, harmaanpunaista kuusenkävyistä, punakeltaista erilaisista levistä sekä omenapuun ja tuomen kuoresta.[2]

Vihreät

Kirkkaan vihreää väriä saadaan katajanmarjoista yhdessä salmiakin, espanjanvihreän (keinotekoinen kuparin ja happohöyryjen avulla saatava pigmentti) ja kuparisulfaatin kanssa. Vihreänkeltaisia sävyjä tuottavat tuomen lehdet ja marjat, rantakukka yhdessä bromihappoisen kalin kanssa, katkerotatar, pietaryrtti ja ruiskaunokki. Oliivinvihreää saadaan ainakin piennarkaunokista ja saarnen kuoresta, harmaanvihreää niittysuolaheinästä.[2] Punasipulin kuorista saadaan yllättäen havunvihreää väriä[3].

Katso myös

Lähteet

  • Rantala, Risto (toim.): Perustieto. Akateemisen tietosanakirja. Otava 1993. ISBN 951-1-12579-6

Viitteet

  1. ↑ a b Rantala 1993, s. 382
  2. ↑ a b c Hannula, Mandi & Wiherheimo, Alli (toim.): ”Kotiteollisuuden raaka-aineet”, Emännän tietokirja II, uudistettu laitos, Katto–Nauris, s. 773. WSOY, 1953.
  3. ↑ Syvää makua punasipulista Kasvistieto Oy. Viitattu 2.2.2022.