Kauppakirja

Nykymaailmassa Kauppakirja:stä on tullut yhä enemmän monien ihmisten kiinnostuksen aihe. Tekniikan ja globalisaation myötä Kauppakirja on tullut merkitykselliseksi yhteiskunnan eri alueilla politiikasta tieteeseen. Kautta historian Kauppakirja on ollut keskustelun ja analyysin aiheena, synnyttänyt ristiriitaisia ​​mielipiteitä ja provosoinut loputtomia tutkimuksia ja tutkimuksia. Tässä artikkelissa tutkimme Kauppakirja:n eri puolia, analysoimme sen vaikutusta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin ja sen merkitystä nykymaailmassa. Pyrimme käsittelemään Kauppakirja:tä kokonaisvaltaisesti sen alkuperästä sen vaikutukseen nykyisyyteen pyrkien ymmärtämään sen merkitystä ja sen vaikutuksia nyky-yhteiskunnassa.

 Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Kauppakirja on kaupan todisteeksi laadittava asiakirja, jonka molemmat kaupan osapuolet eli myyjä ja ostaja allekirjoittavat.[1] Se sisältää tiedot kaupan kohteesta, hinnasta ja sovituista ehdoista.[2] Suomessa kiinteistön kaupasta on laadittava kauppakirja,[3] mutta irtaimen kaupassa se on pakollinen vain tietyissä tapauksissa.[2]

Suomessa kiinteistön kaupan kauppakirjalta vaadittavat muotoon liittyvät vähimmäisedellytykset tutkii ja hyväksyy kaupanvahvistaja. Hänen tehtäviinsä ei kuulu kauppakirjan laatiminen, vaan kiinteistön kaupan laillisuuden tutkiminen ja kauppakirjan allekirjoittajien henkilöllisyyden toteaminen sekä allekirjoittajan valtuutuksen olemassaolo, jos kaupan osapuolta edustaa valtuutettu henkilö. Kaupanvahvistaja on todistamisviranomainen, joka toteaa onko hänellä alueellinen toimivalta todistaa kauppakirja ja sen allekirjoitukset oikeiksi. Kiinteistön kaupan kauppakirjan allekirjoittajien on oltava samanaikaisesti kaupanvahvistajan ja tilaisuuteen kutsutun todistajan luona, kun allekirjoitukset tehdään tai henkilöt myöntävät ne omikseen.[4] Tarkemmat määräykset kaupanvahvistajista sisältyvät lakiin kaupanvahvistajista (573/2009).[5]

Suomen maakaaren (540/1995) mukaan kiinteistön kauppakirjaan on merkittävä luovutustarkoitus, luovutettava kiinteistö, myyjä ja ostaja sekä kauppahinta ja muu vastike.[3]

Lähteet

  1. ↑ Grönros, Eija-Riitta (päätoim.): Kielitoimiston sanakirja. (Osa 1, s. 481) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2007. ISBN 978-952-5446-20-3 Kirjan verkkoversio.
  2. ↑ a b Uusi tietosanakirja. (Osa 10, palsta 179, hakusana kauppakirja) Helsinki: Tietosanakirja oy, 1962.
  3. ↑ a b Maakaari, 2. luvun 1. § (Oikeusministeriön maksuton Internet-palvelu) Finlex. 12.4.1995. Helsinki: Edita Publishing oy. Viitattu 23.3.2019.
  4. ↑ Tepora, Jarno: Kaupanvahvistaja. Teoksessa Encyclopædia Iuridica Fennica. Suomalainen oikeustietosanakirja. (Osa I, palstat 239–240) Helsinki: Suomalainen Lakimiesyhdistys, 1994. ISBN 951-855-135-9
  5. ↑ Laki kaupanvahvistajista (Oikeusministeriön maksuton Internet-palvelu) Finlex. 24.7.2009. Helsinki: Edita Publishing oy. Viitattu 21.3.2019.