Kenny Roberts

Nykyään Kenny Roberts on aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Yhteiskunnallisella, poliittisella, kulttuurisella ja taloudellisella alalla Kenny Roberts:stä on tullut jatkuva läsnäolo elämässämme. Olipa kyse teknologisesta kehityksestä, hallituksen politiikkojen muutoksista tai yksinkertaisesti sen vaikutuksista tapaamme olla vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, Kenny Roberts on edelleen kiinnostava ja keskustelunaihe. Tässä artikkelissa tutkimme Kenny Roberts:n vaikutusta ja merkitystä nyky-yhteiskunnassa ja kuinka sen vaikutus on muokannut nykyisyyttämme ja tulevaisuuttamme.

Tämä artikkeli kertoo 1970- ja -80-luvuilla kilpailleesta ratamoottoripyöräilijästä. Hänen poikansa Kenny Roberts Jr on myös kilpaillut ratamoottoripyöräilijänä.
Kenny Roberts
Henkilötiedot
Syntynyt31. joulukuuta 1951
Modesto
Kansalaisuus  Yhdysvallat
Uratiedot
Aktiiviura 1974, 1978-83
Pyörä(t) Yamaha
Ensimmäinen GP-startti Hollannin TT-ajot 1974
Viimeinen GP-voitto San Marinon TT-ajot 1983
Viimeinen GP-startti San Marinon TT-ajot 1983
Tilastot
GP-startit 60
Maailmanmestaruudet 3 (500cc 1978, 1979, 1980)
Voitot 24
Palkintopallisijat 44
Paalupaikat* 22

*Vuodesta 1974 lähtien

Nopeimmat kierrokset 27
MM-pisteet 658

Kenny Leroy Roberts (s. 31. joulukuuta 1951 Modesto) on uransa lopettanut ratamoottoripyöräilijä. Hän voitti kolme maailmanmestaruutta 500-kuutioisten MM-sarjassa vuosina 1978, 1979 ja 1980[1]. Robertsin poika Kenny Roberts Jr on myös ratamoottoripyöräilijä, joka on voittanut vuonna 2000 myös 500-kuutioisten maailmanmestaruuden. Roberts ja hänen poikansa ovat ainoat isä ja poika, jotka ovat voittaneet kuninkuusluokan maailmanmestaruuden. Robertsista käytettiin 1970-luvun lopulla lempinimeä King, sillä piti Euroopassa ajettujen ratojen kierrosennätyksiä "pilkkanaan".

Vuonna 2005 Roberts perusti oman tiimin, Team Roberts, jossa nykyään hänen poikansa Kenny Roberts Jr ajaa jonkinlaisella menestyksellä. Hän on voittanut vuoden 2000 500-kuutioisten maailmanmestaruuden.

Lähteet

  1. Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja, s. 402. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5