Khutba
Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti aihetta Khutba, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla. Tutkimme, kuinka Khutba on vaikuttanut elämäämme ja yhteiskuntaamme yleensä sen alkuperästä sen merkitykseen. Analysoimme monialaisen lähestymistavan avulla erilaisia Khutba:een liittyviä näkökohtia sen vaikutuksesta populaarikulttuuriin sen merkitykseen tieteen alalla. Tämän artikkelin avulla pyrimme tarjoamaan kattavan ja rikastuttavan näkemyksen Khutba:stä, tavoitteenamme laajentaa tietoa ja luoda syvällisiä pohdintoja tästä kiehtovasta aiheesta.
Khutba (arab. خطبة, ḫuṭba) on islaminuskossa perjantairukoukseen kuuluva saarna, jonka khatib pitää moskeijan saarnastuolista eli minbarista käsin.[1] Khutba kuuluu myös islamilaisiin id-juhlallisuuksiin ja erityisiin tilanteisiin, kuten auringonpimennyksiin tai ankaran kuivuuden uhatessa. Perjantairukouksessa se edeltää rituaalista rukousta (salat), muissa tapauksissa khutba tulee sen jälkeen. [2]
Rituaalin kulku
Rituaali alkaa rukouskutsulla (adhan). Sen aikana khatib eli saarnan esittäjä istuu. Toinen rukouskutsu moskeijassa jo oleville eli iqama luetaan, kun khatib asettuu paikalleen. Saarna jakautuu kahteen osaan, jotka khatib esittää seisaaltaan. Niiden välissä hän istuu.[3]
Kaksiosaiseen khutbaan kuuluu viisi osaa seuraavassa järjestyksessä (kolme ensimmäistä ovat pakollisia kummassakin saarnassa):[3]
- fraasi al-hamdu lillah (ylistys Jumalalle)
- siunausformula profeetalle (Jumala siunatkoon häntä ja antakoon hänelle rauhan)
- muistutus jumalanpelosta, mihin riittää sanoa ”Totelkaa Jumalaa”
- lausutaan yksi Koraanin jae ainakin toisessa saarnoista
- uskovien tuonpuoleista elämää koskeva rukous toisessa saarnoista.
Puhujan tulee olla rituaalisen puhtauden tilassa, alastomuus peitettynä. Saarnojen välissä on pakollista istua. Puhujan äänen tulee olla niin kuuluva, että neljäkymmentä osallistujaa voi sen kuulla. [3]
Seuraavat asiat ovat suositeltavia (sunna): puhuja seisoo saarnastuolissa (minbar) tai muulla korkealla paikalla; sanoo as-salamu alaikum (rauha olkoon kanssanne) saapuessaan moskeijaan ja toisen kerran noustessaan puhumaan; istuu, kunnes muessin kutsuu toisen kerran rukoukseen; nojaa puhuessaan sauvaan, jouseen tai miekkaan, joka on vasemmassa kädessä eikä liikuttele käsiään; katsoo kuulijoita eikä kääntele päätään puolelta toiselle.[3]
Lähteet
- Al-Misri, Ahmad ibn an-Naqib: Reliance of the Traveller and Tools of the Worshipper. Teoksessa: Reliance of the Traveller. Revised Edition. The Classic Manual of Islamic Sacred Law "Umdat al-Salik" by Ahmad ibn Naqib al-Misri (d. 769/1368) In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller, s. 47-648. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017 (alkuteos n. 1368). ISBN 0-915957-72-8 Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (arabiaksi)