Kiiltomadot
Nykymaailmassa Kiiltomadot on aihe, josta on tullut yhä tärkeämpi. Olipa kyse sitten henkilökohtaisesta, ammatillisesta tai sosiaalisesta tasolla, Kiiltomadot on onnistunut herättämään kiinnostuksen monenlaisissa yksilöissä ja organisaatioissa. Sen vaikutus on näkynyt eri aloilla teknologiasta viihteeseen, mukaan lukien terveys ja koulutus. Tässä artikkelissa tutkimme Kiiltomadot:tä perusteellisesti ja analysoimme sen seurauksia, haasteita ja mahdollisia ratkaisuja. Lisäksi tutkimme, miten Kiiltomadot on kehittynyt ajan myötä ja miten se on vaikuttanut nyky-yhteiskuntaan.
| Kiiltomadot | |
|---|---|
 Kiiltomato (Lampyris noctiluca) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Kovakuoriaiset Coleoptera |
| Alalahko: | Erilaisruokaiset Polyphaga |
| Osalahko: | Elateriformia |
| Yläheimo: | Seppämäiset Elateroidea |
| Heimo: |
Kiiltomadot Lampyridae Latreille, 1817 |
| Katso myös | |
Kiiltomadot (Lampyridae) on kovakuoriaisten heimo, jonka jäsenet voivat loistaa pimeässä elimistössään kemiallisessa reaktiossa syntyvän valon avulla. Ilmiö tunnetaan nimellä bioluminesenssi. Kiiltomatonaaras ohjaa valollaan koiraita luokseen.
Kiiltomatojen luokittelua on muutettu viime vuosina. Heimoon kuuluu noin kaksituhatta lajia. Ne jaetaan usein kahdeksaan alaheimoon.[1] Varsinkin tropiikissa eläviä kiiltomatoja sanotaan joskus käännöslainana tulikärpäsiksi. Eläin ei kuitenkaan ole mato eikä kärpänen vaan kovakuoriainen.
Suomesta on tavattu kahta kiiltomatojen heimon lajia, kiiltomatoa (Lampyris noctiluca) ja harvinaisena tuikematoa (Phosphaenus hemipterus).[2]
Kiiltomatojen (Lampyridae) alaheimoja ovat:
Katso myös
Lähteet
- ↑ ITIS
- ↑ Petri Martikainen (Arkistoitu – Internet Archive) Joensuun yliopisto