Kiinan ja Portugalin yhteisjulistus

Nykymaailmassa Kiinan ja Portugalin yhteisjulistus on ottanut perustavanlaatuisen roolin yhteiskunnassamme. Kiinan ja Portugalin yhteisjulistus:stä on tullut kaikenikäisiä ja -taustaisia ​​ihmisiä kiinnostava aihe joko populaarikulttuuriin, teknologiaan tai historiaan liittyviin vaikutuksiinsa. Kiinan ja Portugalin yhteisjulistus on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion eri puolilla maailmaa monimuotoisuudellaan ja läsnäolollaan monilla jokapäiväisen elämän osa-alueilla. Tässä artikkelissa tutkimme Kiinan ja Portugalin yhteisjulistus:n vaikutusta ja sen merkitystä elämässämme, analysoimme sen merkitystä eri yhteyksissä ja sitä, miten se on muokannut tapaamme nähdä maailmaa.

Yhteinen julistus Macaon kysymyksestä tai Kiinan ja Portugalin yhteinen julistus oli Portugalin ja Kiinan kansantasavallan välinen sopimus Macaon asemasta. Sopimuksen koko nimi on Portugalin tasavallan hallituksen ja Kiinan kansantasavallan hallituksen yhteinen julistus Macaosta (port. Declaração Conjunta do Governo da República Portuguesa e do Governo da República Popular da China sobre a Questão de Macau, perint.: 中華人民共和國政府和葡萄牙共和國政府關於澳門問題的聯合聲明; yksink.: 中华人民共和国政府和葡萄牙共和国政府关于澳门问题的联合声明). 26. maaliskuuta 1987 allekirjoitetussa julistuksessa vahvistettiin prosessi ja ehdot alueen siirtämiseksi Portugalin hallinnosta Kiinan kansantasavallalle[1]. Yhteinen julistus toimi myös Macaon erityishallintoalueen perustuslaissa toteutettujen perusoikeuksien päälähteenä. Prosessi oli muuten samanlainen kuin Yhdistyneen kuningaskunnan vuonna 1997 tekemä Hongkongin luovuttaminen Kiinan suvereniteetille.

Tausta

1600-luvulle mennessä Portugali oli vakiinnuttanut siirtomaavallan Macaoon saatuaan myönnytyksiä useilta Kiinan hallituksilta. Vuonna 1887 Portugali ja Qing-dynastia allekirjoittivat Kiinan ja Portugalin pöytäkirjaluonnoksen ja Kiinan ja Portugalin Pekingin sopimuksen, joissa Kiina luovutti Portugalille "Macaon ikuiseen miehitykseen ja hallintaan"; kun taas Portugali lupasi hakea Kiinan hyväksynnän ennen Macaon siirtämistä toiseen maahan. Siirtomaavalta jatkui vuoteen 1974, jolloin Neilikkka vallankumous asetti Portugaliin demokraattisen hallinnon, joka pyrki lopettamaan kolonialismin. Kiinan ja Portugalin kahdenväliset neuvottelut johtivat Macaon aseman vahvistamiseen Kiinan alueena Portugalin hallinnon alaisuudessa. Suvereniteetin siirron täydelliset puitteet päätettiin vuonna 1987 Kiinan ja Portugalin yhteisellä julistuksella.[1]

Ehdot

Julistuksessa määrättiin, että Portugalin hallinto päättyy virallisesti 20. joulukuuta 1999. Vaikka Macaosta tulisi täysi osa Kiinan kansantasavaltaa, Macaolla olisi erityishallintoalueen asema , jolla on täysi autonomia ja itsehallinto sisäasioissa, talouspolitiikassa ja sisäisessä turvallisuudessa.[1][2] Perustettaisiin "Yksi maa, kaksi järjestelmää" -järjestelmä, joka vapauttaisi Macaon sosialistisesta järjestelmästä ja useista Pekingin keskushallinnon säätämistä laeista..[2] Macaon kapitalistinen, oikeusjärjestelmä ja liberaali yhteiskunta säilyvät muuttumattomina vähintään 50 vuotta siirron jälkeen. Kiinan hallitus ei peri veroja Macaosta eikä säätäisi Macaon hallintoa koskevia lakeja. Macaon erityishallintoalueella olisi laaja autonomia kaikissa paitsi ulkosuhteissa ja puolustuksessa, jotka pysyisivät Kiinan hallinnassa.[1] Macaolla, jonka nimi on "Macao, Kiina", olisi oikeus tehdä sopimuksia ja järjestelyjä Portugalin ja kansainvälisten järjestöjen kanssa oman kehityksensä vuoksi. Kiinan kansankongressi säätäisi "peruslain", joka virallistaisi joidenkin Kiinan hallituksen perusperiaatteiden kunnioittamisen Macaossa, mutta jättäisi muut alueet koskematta.[2]

Lähteet