Kimmo Sarje

Tässä artikkelissa tutkimme Kimmo Sarje-ongelmaa perusteellisesti ja käsittelemme sen tärkeimpiä näkökohtia, seurauksia ja mahdollisia ratkaisuja. Syvennymme sen historialliseen alkuperään sekä sen nykypäivän merkitykseen analysoimalla asiaan liittyviä erilaisia ​​näkökulmia. Samoin tarkastelemme haasteita ja mahdollisuuksia, joita Kimmo Sarje asettaa eri alueilla, olivatpa ne henkilökohtaisia, sosiaalisia, taloudellisia, poliittisia tai kulttuurisia. Monitieteisen lähestymistavan avulla pyrimme tarjoamaan kattavan ja päivitetyn näkemyksen Kimmo Sarje:stä rohkaistaksemme pohdintaa ja tietoista keskustelua tästä nyky-yhteiskunnassa erittäin tärkeästä aiheesta.

Postmodernismi
Robert Venturi: Vanna Venturi -talo, 1959–1964. Chestnut Hill, Pennsylvania.
Robert Venturi: Vanna Venturi -talo, 1959–1964. Chestnut Hill, Pennsylvania.

Kimmo Sarje (s. 10. joulukuuta 1951) on suomalainen taiteilija, kuraattori ja filosofian tohtori. Hän on toiminut opettajana ja kriitikkona ja kirjoittanut kirjoja taiteen alalta sekä näyttelyluetteloita.[1]

Sarjen vanhemmat olivat lääninneuvos Unto Rafael Sarje, aiemmin Sahlgren, ja kotitalousopettaja, tietokirjailija ja kuvataiteilija Irma Sarje.[2]

Kimmo Sarje on pitänyt myös valokuvanäyttelyn, jossa oli esillä kuvia Petroskoista[1] ja DDR:stä kertovan näyttelyn Porin taidemuseossa. [3] Hänelle myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 2018[4].

Julkaisut

  • Anders Chydeniuksen liberaali ajattelu ja sen lähteitä, Chydenius-instituutti, 1985
  • Usko, touhu, rakkaus: ajatusmuotojen arkeologiaa Suomessa, Tutkijaliitto, 1986
  • Romantiikka ja postmoderni, Valtion painatuskeskus, Kuvataideakatemia. 1989
  • Sigurd Frosteruksen modernin käsite: maailmankatsomus ja arkkitehtuuri, Valtion taidemuseo, 2000

Lähteet

  1. ↑ a b Moring, Kirsikka: Tule kaapista ulos, karjalaisuus!: Kimmo Sarje haluaisi avata museon, joka näyttää kansallisen suuren kertomuksen. Helsingin Sanomat, 10.12.2011, s. C 10.
  2. ↑ Salo, Ulla-Maija: Sarje, Irma (1917–2001) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 9.10.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 26.6.2024.
  3. ↑ Kimmo Sarje esittelee kirjeitä kadonneesta maasta. Turun Sanomat, 8.4.2005. Artikkelin verkkoversio.
  4. ↑ Taiteilijaeläkkeiden saajissa eniten muusikoita ja kuvataiteilijoita Taiteen edistämiskeskus (Taike). 5.3.2018. Arkistoitu 6.3.2022. Viitattu 6.3.2022.

Aiheesta muualla

Kimmo Sarje Kansallisgallerian kokoelmissa