Tänään puhumme aiheesta Kirjakauppa, aihe, joka on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua viime aikoina. Kirjakauppa on nykyään erittäin tärkeä aihe, joka on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja kiinnostuksen kohteiden huomion. Tämä artikkeli käsittelee Kirjakauppa:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä ja kehityksestä sen vaikutuksiin nyky-yhteiskunnassa. Yksityiskohtaisen analyysin avulla tutkimme erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä Kirjakauppa:stä, tavoitteenamme tarjota täydellinen ja objektiivinen näkemys tästä aiheesta. Epäilemättä Kirjakauppa on kiehtova aihe, josta monet ihmiset ovat kiinnostuneita, ja tämän artikkelin tarkoituksena on antaa siitä syvempi käsitys.
Kirjakauppa on valmiiden kirjojen myyntiä ostajille. Usein sanalla tarkoitetaan nimenomaan myymälää, jossa kirjoja myydään. Kirjoja myydään myös tavarataloissa ja marketeissa, messuilla ja yhä useammin verkkokaupassa. Usein kirjakaupoissa myydään myös paperi- ja toimistotarvikkeita, lehtiä ja pelejä.
Kirja-alalle erityinen kauppatapa etenkin 1900-luvulla olivat suoramarkkinointiin, postimyyntiin ja jäsenyyteen perustuvat kirjakerhot, joiden asema on osittain heikentynyt verkkokaupan yleistyttyä.[1]
Kirjojen tuotanto ja jakelu katsotaan monissa maissa erityistä tukea tarvitsevaksi kulttuuritoiminnaksi, jota julkinen valta tukee eri tavoin.[2]
Monissa maissa on yhä voimassa niin sanottu kirjojen määrähintajärjestelmä, jossa kustantajat määrittävät kirjojen hintatason ja usein hyväksyvät jälleenmyyjiksi vain auktorisoimansa kirjakaupat.[2] Suomessa määrähintajärjestelmä oli voimassa vuoteen 1971. Määrähintajärjestelmää käyttävissä maissa (esim. Tanska, Saksa ja Alankomaat) kirjakauppojen osuus kirjamyynnistä on yhä noin kaksi kolmannesta, kun se Suomessa on enää noin kolmannes.[3]
Kirjojen myynnistä perittävä arvonlisävero vaihtelee myös eri maissa. Suomen verotuksessa painetut kirjat ovat olleet 10 prosentin verokannassa, sähköiset kirjat ovat yleisessä 24 prosentin alv-kannassa. Monissa muissa maissa kirjojen arvonlisäverotus on pienempää. Britanniassa ja Irlannissa kirjat ovat arvonlisäverottomia, ja muissa EU-maissa arvonlisävero vaihtelee kolmen ja seitsemän prosentin välillä[4]. 2010-luvun lopulla EU pyrki alentamaan verokantaa sekä yhtenäistämään painettujen ja digitaalisten kustannustuotteiden arvonlisäverokantaa jäsenmaissaan.[5][2]
Muita kirjamyynnin tukimuotoja voivat olla kirjastojen kirjahankintojen saamat avustukset, kustannustoiminnan laadun tukeminen tekijöiden ja kääntäjien apurahoin sekä painotuotteiden postimaksujen alentaminen.[2]
Kirjat olivat internetin mahdollistaman verkkokaupan ensimmäisiä suosikkituotteita, joiden myötä Amazon.com nousi 1990-luvun keskivaiheilta alkaen ensin kirjabisneksen ja sittemmin koko verkkokaupan maailmanlaajuiseksi markkinajohtajaksi. Amazonin aloittaman verkkokauppabuumin myötä monet perinteiset kirjakauppaketjut ajautuivat vaikeuksiin 2010-luvulle tultaessa: muun muassa Yhdysvaltojen suurin ketju Barnes & Noble supisti jakeluverkostoaan ja toiseksi suurin Borders lopetti toimintansa kokonaan.[6] Toisaalta Amazon avasi ensimmäisen kivijalkamyymälänsä New Yorkin SoHoon syyskuussa 2018.[7]
Suomessa kotitaloudet käyttävät kirjaostoksiin Portugalin ohella vähiten rahaa Euroopan unionin jäsenmaista. Syitä tähän ovat hyvin toimiva kirjastoverkosto ja peruskoulukirjojen jakaminen koulun kautta oppilaille ilmaiseksi.[4]
Suomessa suurimmat kirjakauppaketjut ovat Otava-konsernin[9] omistuksessa oleva Suomalainen Kirjakauppa ja Akateeminen Kirjakauppa, joka siirtyi vuonna 2015 Stockmannilta Bonnierille[10]. Lisäksi kirjakauppaverkostoa täydentävät yksityiset kirjakauppaketjut. Näitä ovat vuonna 1972 perustettu Info[11], vuonna 1984 perustettu pienempien kirjakauppojen Kipa[12] ja vuonna 2000 Kipa-ketjusta eriytynyt Kirja-Q[13]. Yksityiset kirjakaupat sijaitsevat pääosin muualla kuin suurissa kaupungeissa. Erikoiskirjakaupoista merkittävin ryhmä ovat kristilliset kirjakaupat.[4] Antikvariaatti ja divari ovat nimityksiä käytettyjä kirjoja myyvälle kaupalle, ja käytettyjä kirjoja myydään myös kirpputoreilla ja kierrätyskeskuksissa.
Vuonna 1900 Suomessa oli 56 kirjakauppaa, sotien edellä vuonna 1939 jo 478. 1960-luvun puolivälissä kirjakauppoja oli eniten, lähes 800. Vuonna 1971 Suomessa luovuttiin kustantajien määräämästä määrähintajärjestelmästä ja kirjojen myynti sallittiin myös muille kuin kirjakaupoille. Sen jälkeen kirjakaupat alkoivat vähetä niin, että vuonna 2004 Suomessa toimi 360 kirjakauppaa.[3]
Vuonna 2001 uusia kirjoja myytiin Suomessa yhteensä 457 miljoonalla eurolla (sis. alv.). Varsinaisissa kirjakaupoissa niistä myytiin 37 prosenttia, kustantajien suorana myyntinä 16 prosenttia, erikoistuneiden jälleenmyyjien kuten julkisen sektorin yhteishankintoja hoitavien Hanselin ja Kirjavälityksen kautta 11 prosenttia, kirjakerhojen kautta 11 prosenttia, tavarataloissa ja marketeissa 10 prosenttia, kioskeissa ja huoltamoissa 3 prosenttia ja muuta kautta 13 prosenttia.[4] Tilastossa eivät ole mukana ulkomailta tilatut kirjat. Sen jälkeen osuuttaan ovat kasvattaneet etenkin marketit ja verkkokauppa[14]. Sekä tekstipohjaisia että äänikirjoja myydään yhä enemmän tiedostoina verkoitse.
Vuonna 2009 keskikokoisen suomalaisen kaupungin keskisuuren kirjakaupan myymälässä oli lähes 6 000 kirjanimikettä. Valtakunnan suurimpiin kuuluvassa myymälässä on liki 20 000 nimikettä.[15]