Kirpputori

Kirpputori:n maailmassa on loputtomasti näkökohtia, jotka ansaitsevat tutkia ja analysoida huolellisesti. Kirpputori on ollut kiehtovan ja keskustelun kohteena sen alkuperästä nykypäivän merkitykseen. Tässä artikkelissa lähdet matkalle Kirpputori:n muodostavien eri näkökohtien läpi sen sosiokulttuurisista vaikutuksista sen vaikutuksiin jokapäiväiseen elämään. Pohdiskelun ja syvällisen analyysin avulla huomaat Kirpputori:n monimutkaisuuden ja merkityksen nykymaailmassa. Valmistaudu laajentamaan näköalojasi ja uppoutumaan tiedon ja löytöjen universumiin!

Pöytäkirpputori Saksassa.
Kirpputori Lahden satamassa.
Viirin Kirppis Klaukkalassa.
Itsepalvelukirpputori sisätiloissa Jyväskylässä.
Vanhasta kasarmirakennuksesta on tehty kirpputori Oulun Hiukkavaarassa.

Kirpputorilla (puhekielessä yleisesti kirppis tai kirppari) tarkoitetaan basaarityyppistä kauppapaikkaa, jossa myydään useimmiten vanhaa ja käytettyä koti-irtaimistoa, kuten vaatteita ja taloustavaroita tai itse valmistettuja tuotteita.[1][2]

Kirpputori on saanut nimensä vanhoissa vaatteissa usein olleista kirpuista. Nimitystä (ransk. marché aux puces) on ensimmäiseksi käytetty Pariisin pohjoispuolelle, Saint Oueniin 1800-luvun lopussa perustetusta, edelleenkin toiminnassa olevasta kirpputorialueesta. Marché aux puces on nykyään yksi Pariisin suosituimmista turistikohteista. Ennen Marché aux pucesia kirpputoreja on ollut suurissa kaupungeissa ainakin 1700-luvulta lähtien. Braderie de Lille on kirpputori ja kansanjuhla, joka pidetään Ranskan Lillessä syyskuun alussa. Markkinat on mainittu kirjallisesti vuonna 1127. 1500-luvun alussa palvelijat saivat luvan myydä isäntiensä käytettyjä tavaroita kansanjuhlassa.[3]

Alun perin kirpputorit ovat kotoisin Ranskasta. Niiden suosio kasvoi Suomessa 1990-luvulla talouslaman myötä.[2]

Kirpputoritoiminta Suomessa

Helsingissä on ollut kirpputoreja jo 1700-luvulla, jolloin niitä kutsuttiin narinkoiksi. Kirpputorit olivat 1900–80-luvuilla Suomessa lähinnä hyväntekeväisyyttä. Myös seurat ja yhdistykset järjestivät kirpputoreja. Kirpputorit muotoutuivat nykyisenlaiseksi 1980-luvulla, jolloin aloitti Hietalahden kirpputori.[3]

Jotkin kirpputorit saattavat olla erikoistuneita määrättyihin tuotteisiin, kuten lastenvaatteet, kirjat, huonekalut tai astiat. Alkoholijuomien, tupakkatuotteiden, ampuma-aseiden ja elintarvikkeiden sekä tuoteväärennösten[4] myynti kirpputorilla on usein kiellettyä. Tyypillisiä paikkoja kirpputoreille ovat torit, urheilukentät ja -hallit, tyhjät varasto- ja pysäköintitilat sekä itsepalvelukirpputorin tapauksessa toimintaa varten varatut tilat. Tavanomainen kirpputorimyynti on satunnaiselle myyjälle käytännössä verovapaata.[5]

Kirpputoreja toimintansa rahoittamiseksi Suomessa järjestävät muun muassa. Pelastusarmeija,[2] SPR,[6] Fida,[7] omakoti- ja muut yhdistykset, urheiluseurat sekä alan yritykset.

Kirpputorien tyyppejä

  • Kirpputori – Yleisnimitys kaikille kirpputorityypeille.
  • Pöytäkirpputori – Kirpputori, jossa myyjillä on käytössään – usein paikan järjestäneen tahon tarjoama – myyntipöytä. Myynneistä vastaa myyjä itse.
  • Itsepalvelukirpputori – Kirpputori, jossa myyjä myy tuotteitansa vuokraamansa tilan kautta. Myynneistä vastaa palvelun tarjoaja, jonka kanssa myyjällä on myyntisopimus. Myyntiaika on tyypillisesti viikosta ylöspäin.
  • Autotallikirpputori – Kirpputori, jossa myyjä myy tuotteitansa suoraan omasta autotallistaan.
  • Pihakirpputori – Kirpputori, jossa myyjä myy tuotteitansa suoraan omalta pihaltaan.
  • Sisä-/ulkokirpputori – Kirpputori, joka järjestetään sisä-/ulkotiloissa.
  • Verkkokirpputori – Kirpputori, joka toimii verkossa.[2]
  • Peräkonttikirpputori eli konttitori - Kirpputori, jossa myyjä myy tuotettaan suoraan oman auton tavaratilasta tai peräkärrystä.
  • Rompetori - Kirpputori, jossa myynnissä oleva tavaravalikoima koostuu pääasiassa vanhojen autojen, moottoripyörien ym. koneiden osista.
  • Kierrätyskeskus – Kirpputorin muoto, jossa tilan omistaja myy pääosin lahjoituksena saatua tavaraa. Tuotot menevät kirpputoritoiminnan pyörittämiseen ja joskus myös hyväntekeväisyyskohteisiin.

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Eduskunta, Kirjallinen kysymys 283
  2. ↑ a b c d Marjo Kaartinen, Hannu Salmi & Marja Tuominen: Maamme: itsenäisen Suomen kulttuurihistoria, s. 369. (Heta Lähdesmäki: Susirajalla ja metsäkiistoissa) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2016. ISBN 978-952-222-686-0
  3. ↑ a b Petteri Ala-Kivimäki: Narinkasta muotikirppikseen – kirpputorit syntyivät jo 1700-luvulla hs.fi. 12.9.2015. Viitattu 28.9.2020.
  4. ↑ Digitoday
  5. ↑ Tuloverolaki 30.12.1992/1535, I Osa, 1 luku, 48 §, 2. mom. (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. ↑ SPR-kirppis Spr-kirppis.fi. Viitattu 22.10.2023.
  7. ↑ Fida secondhand Fida.fi. Viitattu 22.10.2023.

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kirpputori.