Nykymaailmassa Klaus Fuchs on erittäin tärkeä ongelma, joka vaikuttaa moniin ihmisiin eri elämänaloilla. Olipa kyse ammatillisesta, henkilökohtaisesta tai akateemisesta alalla, Klaus Fuchs on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua, mikä on herättänyt monissa uteliaisuuden. Tämän ilmiön merkitys on kasvanut viime vuosina, koska se vaikuttaa yhteiskuntaan ja vaikuttaa päätöksentekoon. Tästä syystä on tärkeää syventää tietoamme Klaus Fuchs:stä ja sen vaikutuksista, jotta voimme ymmärtää paremmin sen laajuutta ja löytää mahdollisia ratkaisuja sen asettamiin haasteisiin.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Pääasiassa lähteetön |
Klaus Emil Julius Fuchs (29. joulukuuta 1911 Rüsselsheim, Saksa – 28. tammikuuta 1988 Dresden, Saksan demokraattinen tasavalta) oli Britanniassa työskennellyt saksalaissyntyinen teoreettinen fyysikko ja "atomivakooja", joka tuomittiin vuonna 1950 brittiläisen ja yhdysvaltalaisen atomipommitutkimustiedon luovuttamisesta Neuvostoliitolle toisen maailmansodan aikana ja pian sen jälkeen. Työskennellessään Los Alamos National Laboratoryssa Fuchs oli vastuussa monista merkittävistä ensimmäisiin atomipommeihin ja vetypommien varhaisiin malleihin liittyvistä teoreettisista laskelmista.
Fuchsin isä oli luterilainen pappi, myöhemmin teologian professori Leipzigin yliopistossa. Fuchs oli nelilapsisen perheen kolmas lapsi. Fuchsin isoäiti, äiti ja yksi sisar tekivät itsemurhan, ja toisen sisaren diagnoosi vahvistui skitsofreniaksi. Fuchs opiskeli sekä Leipzigin että Kielin yliopistossa. Hän liittyi nuorena Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen jäseneksi ja vuonna 1932 Saksan kommunistisen puolueen jäseneksi. Vuonna 1933 hän pakeni natseja Ranskaan ja perhesuhteitaan käyttäen edelleen Bristoliin Englantiin. Hän suoritti vuonna 1937 fysiikan tohtorintutkinnon Bristolin yliopistossa Nevill Mottin alaisena ja Doctorate in Science -tutkinnon Edinburghin yliopistossa opiskellessaan Max Bornin alaisena.
Toisen maailmansodan syttyessä Britanniassa asuvat Saksan kansalaiset internoitiin, myös Fuchs, mutta Born puhui hänen puolestaan, ja hänet vapautettiin. Vuonna 1941 hän ryhtyi työskentelemään Britannian atomipommiprojektin ("Tube Alloys" program) parissa. Fuchs sai Britannian kansalaisuuden vuonna 1942. GRU otti Fuchsiin uudelleen yhteyttä elokuussa 1941, ja Fuchs alkoi välittää sotilassalaisuuksia Neuvostoliittoon. Vuonna 1943 Fuchs työskenteli myös Yhdysvaltojen atomipommiprojektin Manhattan-projektin parissa. Fuchs ilmoitti kuulusteluissa myöhemmin, että hänen mielestään Neuvostoliitolla oli oikeus tietää Britannian ja Yhdysvaltojen salaisuuksista sen jälkeen kun Saksa oli vuonna 1941 hyökännyt Neuvostoliittoon. Ei tiedetä, miten paljon Fuchsin vakoilu vaikutti Neuvostoliiton ydinohjelmaan. Fuchsin tiedot auttoivat Neuvostoliittoa laskemaan Yhdysvaltain atomipommien määrän.
Tiedusteluviranomaiset pääsivät Fuchsin jäljille Venona-projektin avulla. Fuchs tunnusti pitkällisten kuulustelujen jälkeen tammikuussa 1950 MI5:lle olevansa vakooja. Hänet pidätettiin 3. helmikuuta 1950[1] ja tuomittiin 1. maaliskuuta 1950. Fuchs sai Britanniassa vakoilusta ja sotilassalaisuuksien välittämisestä ystävällismielisille valtioille enimmäistuomion 14 vuotta, mistä hän istui yhdeksän vuotta ennen vapautumistaan heinäkuussa 1959. Kylmän sodan alkuvaiheissa Neuvostoliittoa pidettiin vielä liittolaisvaltiona. Viikko tuomion julistamisen jälkeen, 7. maaliskuuta 1950, Neuvostoliitto kiisti Fuchsin olevan neuvostovakooja. Fuchsin lausuntoja brittiläisille ja amerikkalaisille tiedusteluviranomaisille käytettiin Harry Goldin vangitsemiseen, joka oli avaintodistaja David Greenglassin ja Ethel ja Julius Rosenbergin vakoiluoikeudenkäynneissä Yhdysvalloissa.
Ainakin osan tuomiostaan Fuchs suoritti Wormwood Scrubsin vankilassa. Hänen eräs vankitoverinsa oli sarjamurhaaja Donald Humen ohella Ronnie Biggs, joka kuvaili FBI:n ja brittiläisten virkailijoiden kuulustelleen Fuchsia tuon tuostakin.[2] Joulukuussa 1950 Fuchs menetti Britannian kansalaisuuden. Fuchs muutti vapauduttuaan 1959[3] Saksan demokraattiseen tasavaltaan (DDR), missä hän jatkoi tieteellistä työtään. Fuchs valittiin DDR:n tiedeakatemiaan ja Saksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen keskuskomiteaan, ja hän työskenteli myöhemmin Dresdenin lähellä Rossendorfin ydintutkimuslaitoksen apulaisjohtajana vuoteen 1979, jolloin hän jäi eläkkeelle. Vuonna 1959 hän meni naimisiin vanhan ystävänsä Margarete Keilsonin kanssa. Fuchsille myönnettiin itäsaksalaisia kunniamerkkejä.[4]
Fuchs avusti myös kiinalaisia tieteilijöitä Kiinan ensimmäisen atomipommin räjäyttämisessä viisi vuotta myöhemmin.[5][6]
Klaus Fuchs kuoli Dresdenin lähellä 28. tammikuuta 1988.[7]