Saksan kommunistinen puolue
Nykyään Saksan kommunistinen puolue on aihe kaikkien huulilla. Saksan kommunistinen puolue on kiinnittänyt monien ihmisten huomion ympäri maailmaa joko sosiaalisen merkityksensä, talouteen tai populaarikulttuuriin kohdistuvan vaikutuksensa vuoksi. Tämä ilmiö ei ole yllättävä, sillä Saksan kommunistinen puolue:llä on useita ominaisuuksia, jotka tekevät siitä tutkimisen arvoisen ja niin tutkijoiden, asiantuntijoiden kuin harrastajienkin kiinnostuksen arvoisen. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti joitakin Saksan kommunistinen puolue:n näkyvimmistä puolista analysoimalla sen merkitystä nykyään ja sen mahdollisia vaikutuksia tulevaisuudessa. Tarkkaan ja kattavan analyysin avulla pyrimme valaisemaan tätä erittäin relevanttia aihetta ja tarjoamaan kattavan näkemyksen, jonka avulla lukijat ymmärtävät paremmin sen laajuuden ja merkityksen.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Saksan kommunistinen puolue Kommunistische Partei Deutschlands |
|
|---|---|
|
|
|
| Perustettu | 1918 |
| Lakkautettu | 1956 (kielletty Länsi-Saksassa) |
| Ideologia | Marxilais-leniniläisyys |
| Poliittinen kirjo | äärivasemmisto |
| Toimisto | Karl-Liebknecht-Haus, Berliini |
| Äänenkannattaja | Die Rote Fahne |
| Jäsenmäärä | 360 000 (1932) |
| Kansainväliset jäsenyydet | Komintern |
| Nuorisojärjestö | Kommunistischer Jugendverband Deutschlands |
Saksan kommunistinen puolue (saks. Kommunistische Partei Deutschlands ⓘ (ohje), lyh. KPD) muodostui Spartakistiliiton muutettua nimensä ensimmäisen maailmansodan ja marraskuun vallankaappausyrityksen jälkeen 1918 Saksassa. Perustava kokous pidettiin Berliinissä 1. tammikuuta vuonna 1919.[1]
KPD ilmoitti toimivansa vallankumouksellisena vaihtoehtona sosiaalidemokraateille ja pyrki proletariaatin diktatuurin perustamiseen, sillä se halusi korvata itse kutsumansa "porvarillisen" demokratian sosialistisella neuvostotasavallalla. Puolue oli perustamassa Kommunistista internationaalia Venäjällä 1919.
KPD:n ehdokkaana Saksan presidentiksi 1925 ja 1932 oli Ernst Thälmann. Kansallissosialistien valtaannousun jälkeen 1933 puolue kiellettiin.
Toisen maailmansodan jälkeen Saksan miehittäjävallat sallivat puolueen toiminnan. Neuvostoliiton miehittämällä alueella Itä-Berliiniä lukuun ottamatta sosiaalidemokraattiset puoluejärjestöt pakkoyhdistettiin kommunistisiin vuoden 1946 huhtikuussa nimellä Saksan sosialistinen yhtenäisyyspuolue, josta tuli Itä-Saksaa yksinvaltaisesti hallinnut kommunistipuolue.
Läntisessä Saksassa yhä stalinistisemmaksi muuttuneen KPD:n toiminta kiellettiin 1956. Muiden liittopäiväpuolueiden mukaan KPD oli osasyyllinen Weimarin tasavallaksi kutsutun tasavaltaisen Saksan romahtamiseen, vieraan vallan (Neuvostoliiton) ohjauksessa ja perustuslain vastainen.
Vuonna 1968 pääosin KPD:n entiset jäsenet perustivat Saksalaisen kommunistisen puolueen (Deutsche Kommunistische Partei, DKP).
Lähteet
- ↑ Roselius, Aapo & Silvennoinen, Oula: Villi itä. Suomen heimosodat ja Itä-Euroopan murros 1918-1921, s. 99. Tammi, 2019. ISBN 978-951-31-7549-8