Kleobis ja Biton -kurokset

Nykymaailmassa Kleobis ja Biton -kurokset:stä (artikkelin otsikko) on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monenlaisia ​​ihmisiä kohtaan. Kleobis ja Biton -kurokset on kiinnittänyt akateemikkojen, ammattilaisten ja yleensä kansalaisten huomion sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja sen vaikutuksiin jokapäiväisessä elämässä. Monitieteisellä lähestymistavalla tässä artikkelissa käsitellään erilaisia ​​näkökulmia Kleobis ja Biton -kurokset:een ja tarkastellaan sen vaikutusta teknologian, kulttuurin, talouden ja politiikan kaltaisilla aloilla. Lisäksi analysoidaan Kleobis ja Biton -kurokset:een liittyvät nykytrendit sekä sen mahdolliset tulevaisuuden ennusteet. Tämän kattavan analyysin avulla pyrimme tarjoamaan kattavan kuvan Kleobis ja Biton -kurokset:stä ja sen merkityksestä nykymaailmassa.

Kleobis ja Biton -kurokset
Kleobis ja Biton -kurokset.
Kleobis ja Biton -kurokset.
Nimi Kleobis ja Biton -kurokset
Toinen nimi Dioskuurit
Tekijä Polymedes Argoslainen
Valmistumisvuosi n. 610–580 eaa.
Taiteenlaji veistos
Teostyyppi kuros
Materiaali marmori
Korkeus 2,16–2,18 m
Sijainti Delfoin arkeologinen museo, Delfoí, Fokis, Keski-Kreikka, Kreikka

Kleobis ja Biton -kurokset ovat kaksi antiikin kreikkalaista kuros-veistosta, joiden tulkitaan esittävän joko Kleobista ja Bitonia tai Dioskuureja. Ne on veistetty arkaaisella kaudella noin vuonna 610–580 eaa.[1][2][3] Nykyisin veistokset ovat esillä Delfoin arkeologisessa museossa.[1]

Historia

Kleobiksen ja Bitonin nimellä tunnetut veistokset ovat tunnetuimpia kurosveistoksia.[1] Veistosparin on toisen veistoksen jalustassa olevan piirtokirjoituksen mukaan tehnyt Polymedes Argoslainen. Veistokset ja osa toisen veistoksen jalustasta löydettiin Delfoin arkeologiselta alueelta Ateenalaisten aarrekammion läheltä vuosina 1893 ja 1894. Toinen jalusta löydettiin vuonna 1907 uudelleenkäytettynä roomalaisaikaisen kylpylärakennuksen seinästä.[2]

Yksityiskohta kasvoista.

Veistosten on perinteisesti tulkittu esittävän argoslaisia veljeksiä Kleobista ja Bitonia, joiden tarinan kertoo Herodotos. Nämä tunnettiin voimakkuudestaan, ja he kuolivat nuorina argoslaisten kunnioittamina. Siksi argoslaiset pystyttivät näille patsaat Delfoihin.[2][4] Koska piirtokirjoitus mainitsee argoslaisen Polymedeen, kyseessä olevia veistoksia on arveltu samoiksi, jotka Herodotos oli nähnyt. Nykyisin veistokset on kuitenkin tulkittu myös Dioskuureiksi eli Kastoriksi ja Polydeukeeksi, joita myös kunnioitettiin Argoksessa.[2][3]

Veistokset

Tutkimuksessa veistoksiin viitataan kirjaimilla A (museossa oikeanpuoleinen veistos, esine 467) ja B (vasemmanpuoleinen, esine 1524). Veistokset on tehty marmorista, joka on mahdollisesti paroslaista marmoria. Veistoksen A korkeus on 2,16 metriä ja jalustalla 2,35 metriä, ja veistoksen B korkeus 2,18 metriä, toisin sanoen ne ovat luonnollista kokoa suurempia.[2]

Kurokset eli nuorukaiset ovat alastomia saappaita lukuun ottamatta. Jalkineet saattavat viitata siihen, että henkilöt kulkivat pitkiä matkoja, mikä sopii sekä Kleobiksen ja Bitonin että Dioskuurien myyttiin. Kurokset ovat hyvin lihaksikkaita, mikä sekin sopii kumpaankin myyttiin, ja näillä on leveät hartiat. Kasvot ovat leveät ja kolmiomaiset, ja silmät ja korvat suuret. Pitkät hiukset on laitettu taidokkaasti ja sidottu nauhoilla. Kädet ovat sivuilla ja nyrkissä. Veistoksissa on vielä monia niin kutsutun daidalisen kuvanveiston piirteitä.[2]

Veistos A on säilynyt nykyaikaan hyvin ja lähes kokonaisena, ja siitä puuttuvat ainoastaan jalkaterät. Veistoksesta B puuttuu enemmän osasia, kuten oikea käsi ja osa vasemmasta kädestä, sekä osa jaloista ja jalustasta, jotka on kunnostettu. Kummankin veistoksen pinta on hyvin kulunut.[2]

Yksityiskohta hiuksista.

Patsaan A jalustassa on jäänteitä piirtokirjoituksesta, jonka on joskus tulkittu mainitsevan Bitonin nimen, mutta tulkinta on hyvin kyseenalainen:[2]

»...ΤΟΝ Τ...Τ...ΡΑ...
...ton t...t...ra...
ton.... (???)[2]»

Patsaan B jalustassa on kuvanveistäjän nimen mainitseva piirtokirjoitus, jonka toisen rivin lukutavasta ei ole yksimielisyyttä:[2]

»ΜΕΔΕΣ ΕΠΟΙΗΣΕ ΑΡΓΕΙΟΣ
.......
medes epoiēse Argeios
.......
medes Argoslainen teki minut.
(???)[2]»

Lisäksi jalustoista on luettu erilaisia muita kirjaimia, joissa jotkut tutkijat ovat nähneet sanan ΑΝΑΚΕΣ, Anakes, mikä oli Dioskuurien nimitys Argoksessa. Myös tämä tulkinta on kiistanalainen.[2][3]

Lähteet

  1. ↑ a b c Kleobis and Biton Delphi Archaeological Museum. Ministry of Culture and Sports. Arkistoitu 3.4.2015. Viitattu 20.1.2020.
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l Delphi, Kleobis and Biton (Sculpture) Perseus. Viitattu 20.1.2020.
  3. ↑ a b c Η Αρχαία Ελληνική Τέχνη και η Ακτινοβολία της Αρχαία Ελληνική Γλώσσα και Γραμματεία. Viitattu 20.1.2020.
  4. ↑ Herodotos: Historiateos 1.31.

Aiheesta muualla