Kobolttikarbonaatti-ongelma on erittäin tärkeä asia, joka vaikuttaa miljoonien ihmisten elämään ympäri maailmaa. Tämä on monimutkainen ja monitahoinen kysymys, joka kattaa monenlaisia näkökohtia henkilökohtaisesta globaaliin tasoon. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka liittyvät Kobolttikarbonaatti:een, analysoimme sen merkitystä nykyään ja pohdimme sen pitkän aikavälin vaikutuksia. Yksityiskohtaisen ja tarkan analyysin avulla yritämme valaista tätä aihetta ja tarjota lukijalle syvemmän ja täydellisemmän käsityksen Kobolttikarbonaatti:stä.
Kobolttikarbonaatti | |
---|---|
![]() |
|
![]() |
|
Tunnisteet | |
CAS-numero | 513-79-1 |
PubChem CID | 10565 |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | CoCO3 |
Moolimassa | 118,94 g/mol |
Ulkomuoto | Vaaleanpunaisia kiteitä |
Sulamispiste | Hajoaa lämmitettäessä |
Tiheys | 4,13 g/cm3 [1] |
Liukoisuus veteen | Ei liukene[1] |
Kobolttikarbonaatti (CoCO3) on koboltti- ja karbonaatti-ionien muodostama ioniyhdiste. Ulkomuodoltaan yhdiste on vaaleanpunaista kiteistä ainetta, joka ei liukene veteen, mutta hapot liuottavat sen.[1] Luonnossa kobolttikarbonaattia tavataan sferokobaltiittimalmina. [2]
Kobolttikarbonaattia voidaan valmistaa kobolttisuolojen vesiliuoksista kuumentamalla niitä natriumvetykarbonaatin kanssa. Esimerkiksi kobolttisulfaatin ja natriumvetykarbonaatin reaktiossa muodostuu kobolttikarbonaattia ja natriumvetysulfaattia. [1]
Kobolttikarbonaattia käytetään keramiikan värjäykseen, lämpötilailmaisimissa[1] ja katalyyttinä muun muassa valmistettaessa vähän rikkiä sisältäviä polttoaineita. Koboltti on tärkeä hivenaine ja kobolttikarbonaattia lisätään karjanrehuun. [3]
Kobolttikarbonaatti liukenee kuumiin suola - ja typpihappoihin vapauttaen hiilidioksidia. Samalla syntyy happojen kobolttisuolaa kobolttikloridia tai kobolttinitraattia.[1]