Konnanhapero
Seuraavassa artikkelissa tutkimme perusteellisesti Konnanhapero:tä, aihetta, joka on viime aikoina herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua. Sen historiallisesta alkuperästä sen merkitykseen nyky-yhteiskunnassa analysoimme sen vaikutuksia eri alueilla ja sen vaikutusta ihmisten jokapäiväiseen elämään. Eri näkökulmien ja asiantuntijalausuntojen avulla pyrimme valaisemaan Konnanhapero:tä ja tarjoamaan lukijalle täydellisen ja tasapainoisen näkemyksen tästä nykypäivän niin tärkeästä aiheesta.
| Konnanhapero | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Russulales |
| Heimo: | Haperot ja rouskut Russulaceae |
| Suku: | Haperot Russula |
| Laji: | cremeoavellanea |
| Kaksiosainen nimi | |
 Konnanhaperon levinneisyys Euroopassa. Vihreällä merkitty maat, jossa lajia esiintyy. |
|
Konnanhapero (Russula cremeoavellanea) on haperolaji. Sen lakki on 4–8 senttimetriä leveä ja pinnaltaan kellanruskea tai okranvärinen. lakin pintakelmu on nyljettävissä osittain. Heltat ovat melko tiheät ja vaaleat, mutta ne muuttuvat vanhentuessa kellertäviksi. Itiöpöly on keltaista. Jalka on 4–8 senttimetriä pitkä ja valkoinen. Myös malto on valkoista. Sieni on syötävä, ja sen maku on hieman pähkinäinen. Konnanhaperoa tavataan yleisenä Etelä- ja Keski-Suomessa. Se kasvaa lehdoissa, koivikoissa ja puistoissa koivun juurisienenä. Kasvuaika on elokuusta syyskkuuhun. Laji on luokiteltu Suomessa elinvoimaiseksi lajiksi (LC).[2][3]
Lähteet
- ↑ MycoBank Viitattu 24.9.2020.
- ↑ Salo, Pentti & Niemelä, Tuomo & Salo, Ulla: Suomen sieniopas, s. 64. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-30359-3
- ↑ Konnanhapero laji.fi. Viitattu 24.9.2020.