Tässä artikkelissa tutkimme historiaan lähtemättömän jäljen jättäneen hahmon Konverbi elämää ja työtä. Konverbi on inspiroinut lukemattomia ihmisiä omistautuneisuudellaan, intohimollaan ja päättäväisyydellä vaatimattomasta alusta menestyksen huipulle saavuttamiseen. Näitä linjoja pitkin löydämme hänen uransa leimaaneet saavutukset ja haasteet sekä hänen vaikutuksensa yhteiskuntaan ja maailmaan. Valmistaudu lähtemään jännittävälle matkalle Konverbi:n elämän läpi ja tutustu hänen perintöönsä kohokohtiin.
Konverbi on verbin ei-finiittinen eli nominaalimuoto, joka toimii lauseessa vapaana adverbiaalina.[1]
Konverbi-termiä käytti ensimmäisenä Gustaf John Ramstedt väitöskirjassaan halhamongolin verbintaivutuksesta (1902). Kielitypologiassa sen toivat kansainväliseen käyttöön Haspelmath ja König (1995)[2][3]; aiemmassa kirjallisuudessa konverbeja oli nimitetty esimerkiksi gerundeiksi, gerundiiveiksi, verbiadverbeiksi tai adverbiaalisiksi partisiipeiksi.[2][4] Suomalaisessa kielioppiperinteessä monet suomen kielen konverbit on luokiteltu infinitiiveiksi tai niiden taivutusmuodoiksi.[4]
Konverbien, partisiippien ja infinitiivien eron voi karkeasti kuvata siten, että partisiipit ovat adjektiivin kaltaisia substantiivin määritteitä, infinitiivit ovat tietynlaisten (tyypillisesti esimerkiksi tahtomista, aikomista, pystymistä, käskemistä, alkamista jne. ilmaisevien) verbien pakollisia määritteitä (argumentteja), konverbit taas vapaita adverbiaaleja.[4]
Konverbit, etenkin monet eurooppalaisissa kieliopeissa ”gerundeiksi” nimetyt, voivat kuvata meneillään olevaa, samanaikaista toimintaa (unk. a lány sírva lépett be a szobába, suom. tyttö tuli huoneeseen itkien). Lisäksi konverbeilla voidaan ilmaista muitakin päälauseen ja alisteisen lausekkeen aika- tai syysuhteita (komipermj. petuk kytsaśödz kuimiś te me dyniś suśkiśan ‘kukon kiekumiseen asti sinä kolmesti minut kiellät’; suom. Pekka teki rikoksen juotuaan olutta; Pekka teki rikoksen juodakseen olutta). Suomessa ja monissa sukukielissä esiintyy myös kieltoa ilmaisevia konverbejä: Pekka teki rikoksen juomatta (= siten, että ei juonut) olutta.[4]
Konverbeilla siis ilmaistaan syntaktista alistusta, eli konverbilauseke voi vastata finiittiverbillistä sivulausetta. Monet suomen kielen konverbilauseketyypit on suomen kieliopeissa ollut tapana lukea lauseenvastikkeisiin.[2]
Konverbit saattavat kehittyä verbikantaisista substantiiveista. Esimerkiksi suomen -mA on vanha substantiivinjohdin (juoma, elämä), mutta -mA-teonnimien taivutusmuodot ovat voineet kieliopillistua konverbeiksi (esim. juomatta). Konverbeista puolestaan voi kehittyä infinitiivejä (pystyy juomaan, rupeaa juomaan, lakkaa juomasta), tai ne kiteytyvät adverbeiksi (esim. suomen tietenkin, verraten, unkarin fordítva ’kääntäen, toisinpäin’).[4]