Korpi-imarre
Seuraavassa artikkelissa tutkimme perusteellisesti Korpi-imarre-aihetta, joka on herättänyt asiantuntijoiden ja harrastajien huomion viime vuosina. Ilmestymisestään lähtien Korpi-imarre on herättänyt kasvavaa kiinnostusta eri aloilla teknologiasta lääketieteeseen, ja sen vaikutus leviää edelleen maailmanlaajuisesti. Näillä sivuilla analysoimme Korpi-imarre:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen mahdollisiin tulevaisuuden vaikutuksiin. Tavoitteena on tarjota kattava näkemys tästä nykyään niin tärkeästä aiheesta.
| Korpi-imarre | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Sanikkaiset Pteridophyta |
| Alakaari: | Saniaiset Pteridophytina |
| Luokka: | Polypodiopsida |
| Lahko: | Polypodiales |
| Heimo: | Sysi-imarrekasvit Thelypteridaceae |
| Suku: | Palleimarteet Phegopteris |
| Laji: | connectilis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Phegopteris connectilis |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Korpi-imarre (Phegopteris connectilis, syn. P. polypodioides, Thelypteris phegopteris, Lastrea phegopteris, Dryopteris phegopteris) on pienehkö saniainen, joka muodostaa kosteisiin paikkoihin yhtenäisiä kasvustoja. Lajia tavataan laajalti Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Korpi-imarre on yleinen myös Suomessa.
Ulkonäkö ja koko
Korpi-imarteen maavarsi on vaakasuora, pitkä ja nysty- tai karvasuomuinen. Lehdet kasvavat yksittäin. Lehden ruoti on 10–50 cm pitkä, eli 1–2 kertaa lehden lavan pituinen. Lehden kolmiomaisen puikea lapa on viisto tai melkein vaakasuora, tyvestä parilehdykkäinen mutta muuten pariosainen. Lehdykät ovat tasasoukkia, pariliuskaisia, ehyt- tai hammaslaitaisia ja alta karvaisia. Alin lehdykkäpari on tavallisesti hieman erillään ylemmistä, lehdykät ovat kääntyneet "viiksimäisesti" taaksepäin. Lehtilavan alla olevat itiöpesäkeryhmät ovat katesuomuttomia. Suomessa korpi-imarteen itiöt kypsyvät heinä-elokuussa.[1][2]
Levinneisyys
Korpi-imarre kasvaa koko Euroopassa Pyreneiltä itään mantereen eteläisimpiä osia lukuun ottamatta. Levinneisyysalue jatkuu laikuttaisena läpi Venäjän havumetsävyöhykkeen Siperiaan, Kiinaan ja Japaniin asti. Pohjois-Amerikan mantereella lajia tavataan Alaskassa, sekä Yhdysvaltain ja Kanadan itä- ja länsiosissa.[3] Suomessa korpi-imarre on yleinen koko maassa. Runsaslukuisin laji on Keski- ja Itä-Suomessa.[4]
Elinympäristö
Korpi-imarre kasvaa rehevissä, kosteissa paikoissa kuten puronvarsikorvissa, ruoho- ja lehtokorvissa, lehtomaisissa metsissä sekä myös märillä ja varjoisilla kallioseinämillä.[1]
Lähteet
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 48.
- ↑ Boreal forest: Northern Beech Fern (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 26.9.2011.
- ↑ Den virtuella floran: Hultbräken (ruotsiksi) Viitattu 26.9.2011.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Korpi-imarteen levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 26.9.2011.