Korpihapero

Tässä artikkelissa aiomme tutkia perusteellisesti Korpihapero:tä ja sen vaikutuksia jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Korpihapero on aihe, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion viime aikoina, ja on erittäin tärkeää ymmärtää sen vaikutukset ja sovellukset eri yhteyksissä. Korpihapero on osoittautunut kasvavan kiinnostuksen kohteeksi sen vaikutuksesta terveyteen ja rooliin yhteiskunnassa, ja se ansaitsee yksityiskohtaisen analysoinnin. Tässä artikkelissa tutkimme Korpihapero:n monia puolia ja sitä, kuinka se on muokannut ja tulee jatkossakin muokkaamaan maailmaamme. Kiinnitämme erityistä huomiota viimeaikaisiin Korpihapero:een liittyviin edistysaskeliin ja siihen, miten ne vaikuttavat aktiivisesti elämäntapaamme. Lisäksi tunnistamme Korpihapero:n aiheuttamat mahdollisuudet ja haasteet ja miten voimme vastata niihin.

Korpihapero
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Lahko: Russulales
Heimo: Haperot ja rouskut Russulaceae
Suku: Haperot Russula
Laji: nitida
Kaksiosainen nimi

Russula nitida
(Pers. ) Fr.[2]

Katso myös

  Korpihapero Commonsissa

Korpihapero (Russula nitida) on kupera tai laakealakkinen purppunranvärinen tai punainen haperolaji. Jalka on valkoinen ja tyvestä punertava. Heltat ovat oljenväriset. Malto on valkeaa. Maku on mieto tai hieman kirpeä ja korpihapero kelpaa syötäväksi. Korpihapero kasvaa melko yleisenä koivujen seuralaisena nurmikoilla,[3] lehdoissa ja koivusekametsissä.[4]

Lähteet

  1. ↑ Bachman, S., Svahnström, V. & Canteiro, C.: Russula nitida IUCN Red List of Threatened Species. Version 2025-1. 2025. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 7.4.2025. (englanniksi)
  2. ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 2.9.2008
  3. ↑ Phillips, R.: WSOY Suuri Sienikirja, s. 100. (suomeksi toim. Lasse Kosonen) WSOY, 1981, suom. 1992. ISBN 951-0-17255-3
  4. ↑ Salo, Pertti & Niemelä, Tuomo & Salo, Ulla: Suomen sieniopas, s. 74. Kasvimuseo, 2006. ISBN 951-0-30359-3