Nykymaailmassa Korporaatio:stä on tullut erittäin tärkeä ja suuren yleisön kiinnostava aihe. Ajan myötä Korporaatio:n merkitys on kasvanut eri aloilla tieteestä, tekniikasta, politiikasta kulttuuriin ja viihteeseen. Tämän artikkelin tarkoituksena on tutkia yksityiskohtaisesti ja kriittisesti erilaisia Korporaatio:een liittyviä näkökohtia tarjotakseen lukijalle laajan ja rikastuttavan näkemyksen tästä aiheesta. Syvän ja tarkan analyysin avulla pyrimme valaisemaan Korporaatio:n eri puolia ja käsittelemään sen vaikutuksia, kehitystä ja vaikutuksia nykyiseen yhteiskuntaan.
Osa artikkelisarjaa |
Kapitalismi |
---|
Korporaatio on yleinen yhteisöä, yritystä tai muuta yhteenliittymää tarkoittava sana, jolla on eri maissa ja yhteyksissä varsin erilainen merkitys.
Suomessa korporaatio on laillistettu luonnollisten tai oikeushenkilöiden yhdistys tai järjestöjen yhteenliittymä, joka on lailla tai asetuksella perustettu erityistä tarkoitusta varten. Ne ovat oikeuskelpoisia ja oikeudellisesti toimintakykyisiä[1]. Tällaisia ovat mm. yliopistojen ylioppilaskunnat [1][2], ja työntekijöiden ja työnantajien etujärjestöt eli työmarkkinajärjestöt[2], kunnat[1][3], uskonnolliset yhdyskunnat, kuten ev.-lut.[1], osuuskunnat[1] ja Suomen Punainen Risti.
Amerikanenglannissa sanalla ”corporation” tarkoitetaan ensisijaisesti etenkin suuryrityksiä, mutta termillä on erikoismerkitys kunnallishallinnon hallintoelimenä. Yhdysvalloissa ei ole kuntia jollei sellaista ole erikseen perustettu.[4][5] Käännettynä kirjoitetussa muodossa korporaatio sen merkitys helposti voi yhdistyä erheellisesti viittaamaan käännössanan johonkin muuhun vastineeseen.
Venäjällä on muutamia valtion korporaatioita (ven. Государственная корпорация, Gosudarstvennaja korporatsija), jotka hallitsevat tiettyä alaa tai valtion omaisuutta. Näitä ovat: valtiollinen vakuutusyhtiö, kehityspankki Vnešekonombank, kuntatalouden kehitysrahasto, Sotšin olympiakohteita rakentanut korporaatio, ydinvoimaa valvova Rosatom ja teknologiarahastot Rostehnologii ja Rosnano.
Fasismissa työntekijät järjestettiin ammattiyhdistyksiin, joihin kuuluminen oli pakollista. Näistä korporaatioista valittiin myös edustajat parlamenttiin. Tällaista valtio–työnantajat–työntekijät-järjestelmää kutsutaan korporativismiksi.
Pohjoismaista mallia, joissa valtiovalta ja työntekijät ja työnantajat tekevät laajoja tulopoliittisia sopimuksia on eräissä yhteyksissä kutsuttu uuskorporatiiviseksi.
Perinteisiä balttilaisia ja saksalaisia ylioppilasjärjestöjä kutsutaan korporaatioiksi (esimerkiksi Korporatsioon Sakala tai Korporatsioon Fraternitas Estica). Ylioppilaskorporaation jäsenyys on hyvin kiinteää, ja se voi kestää liittyneen koko loppuelämän (ellei jäsen päätä itse erota tai tule erotetuksi). Tällaisen korporantin tunnusmerkkeinä joissain tapahtumatilaisuuksissa eri edustamansa alakategorian tunnistamista helpottamaan säännöksissä on, että hänellä voi olla hänen korporaationsa tunnusvärit joko hänen rinnan yli kulkevassa vinonauhassa; vaihtoehtoisesti rintaneulassa tai erityisessä korporaatiolakissa. Useimmat korporaatiot on tarkoitettu joko vain miehille tai vain naisille.