Kotisirkka

Nykymaailmassa Kotisirkka on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen. Olipa kyse tieteen, tekniikan, taiteen, politiikan tai arkielämän alalla, Kotisirkka on aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Sen vaikutus on tuntunut merkittävästi elämässämme, ja se on synnyttänyt keskusteluja, kiistoja ja löytöjä, jotka ovat muuttaneet käsitystämme ja ymmärrystämme Kotisirkka:stä. Tässä artikkelissa tutkimme tätä ilmiötä perusteellisesti analysoimalla sen eri puolia, sen historiaa, sen nykyistä vaikutusta ja sen tulevaisuuden mahdollisuuksia.

Kotisirkka
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Suorasiipiset Orthoptera
Alalahko: Ensifera
Yläheimo: Grylloidea
Heimo: Sirkat Gryllidae
Suku: Acheta
Laji: domesticus
Kaksiosainen nimi

Acheta domesticus
(Linnaeus, 1758)

Synonyymit
  • Acheta domestica
Katso myös

  Kotisirkka Wikispeciesissä
  Kotisirkka Commonsissa

Kotisirkka (Acheta domesticus) (”saunasirkka”) on noin 2,5 senttimetrin pituiseksi kasvava kellertävänruskea sirkkalaji. Kotisirkan vartaloa suojaa kitiinikuori, jonka väri on vaaleanruskea. Lajin päässä ja keskivartalon selkäpuolella on tummia kuvioita. Kotisirkan takajalat ovat voimakkaat ja pitkät. Aikuisilla kotisirkoilla on kaksipariset siivet. Laji on rakenteeltaan litteämpi ja tukevampi kuin heinäsirkka. Kotisirkka esiintyy Suomessakin esimerkiksi asuntojen, konepajojen, varastorakennusten ja kasvihuoneiden lämpimissä ja kosteissa sisätiloissa sekä kaatopaikoilla. Kotisirkan elinkaari on optimaalisissa olosuhteissa 2–3 kuukautta ja sen elinkaareen kuuluu kolme päävaihetta: muna, nymfi ja aikuinen. Nymfivaiheisiin kuluu noin 6–8 viikkoa, jolloin kotisirkka käy läpi 6–10 muodonmuutosvaihetta ennen kuin se saavuttaa aikuisuuden.

Laji saattaa sirittää öisin häiritsevästi, mutta muuta haittaa siitä ei ihmiselle ole. Laji on kaikkiruokainen: se syö muun muassa lehtiä, siemeniä, hedelmiä, kasviksia, ruuantähteitä ja ravinnonpuutteen vaivatessa hyönteisten raatoja sekä omia muniaan. Kotisirkkoja myös kasvatetaan lemmikkieläinten, ja nykyisin myös ihmisten, ravinnoksi. Optimaalinen kasvatuslämpötila kotisirkoille on 32–35°C ja ilmankosteuden tulisi olla aikuisilla 50–55 % sekä kasvavilla nymfeillä 60–70 %.

Kotisirkka oli aiemmin melko yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta on harvinaistunut kuivan keskuslämmitysilman takia. Laji on alun perin kotoisin Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä.

Aiheesta muualla