Kreikkalainen kulttuuri
Tässä artikkelissa perehdymme aiheeseen Kreikkalainen kulttuuri, joka on herättänyt suurta kiinnostusta eri alueilla. Kreikkalainen kulttuuri on aihe, joka on kiinnittänyt tutkijoiden, ammattilaisten ja suuren yleisön huomion sen merkityksen ja vaikutuksen vuoksi nyky-yhteiskunnassa. Vuosien varrella Kreikkalainen kulttuuri on synnyttänyt keskustelua ja pohdintaa eri yhteyksissä historiallisista kysymyksistä teknologisiin näkökohtiin. Tässä artikkelissa analysoimme erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja Kreikkalainen kulttuuri:een, jotta voimme ymmärtää sen tärkeyden ja seuraukset nykyään.
Kreikan kulttuuri on kehittynyt tuhansien vuosien aikana, saaden alkunsa antiikin Kreikan arkaaiselta ajalta. Myöhemmin se vaikutti suuresti Rooman, Bysantin ja Ottomaanien valtakuntien kulttuuriin.
Kulttuurihistoria
- Pääartikkeli: Antiikin Kreikan kulttuuri
- Pääartikkeli: Bysanttilainen kulttuuri
Antiikin Kreikan kulttuurilla (700 eaa. – 400 jaa.) on ollut suuri vaikutus Euroopan historiassa. Antiikin Kreikkaa kutsutaan usein länsimaisen sivistyksen kehdoksi. Bysanttilainen kulttuuri (n. 400–1453) tarkoittaa Bysantin valtakunnassa eli Itä-Roomassa kukoistanutta kulttuuria. Siinä yhtyy itämaisia ja hellenistisiä aineksia.
Kuvataiteet
- Pääartikkeli: Antiikin Kreikan taide
Antiikin kuvanveisto kuvasi ennen kaikkea alastonta ihmisvartaloa. Veistokset eivät pyrkineet yksilölliseen näköisyyteen, vaan esittivät ihannetyyppejä, kuvasivat he sitten ihmisiä tai jumalia. Varhaisia maalauksia on säilynyt lähinnä keramiikkavaaseissa.
Kreikan nykytaiteilijoista Theodoros Stamos maalasi abstraktiin ekspressionismiin luokiteltavia teoksia, joita on monien suurten museoiden kokoelmissa.[1] Takis ja Chrysa tekivät kineettistä taidetta.[2] Jannis Kounellis luo arte povera-tyylistä taidetta löytämistään esineistä.[3]
Arkkitehtuuri
Rakennustaide oli korkealla tasolla jo esihistoriallisella ajalla, kuten Troijan, Kreetan, Tirynsin ja Mykenen valtavat linnan- ja palatsinrauniot toiselta tuhatluvulta eaa. osoittavat. Bysantin ajan rakennustaiteen suurimmat monumentit ovat Kreikan nykyrajojen ulkopuolella, mutta esimerkiksi mosaiikkeja on myös Kreikan monissa kirkoissa.
Maailmanperintökohteet
- Pääartikkeli: Unescon maailmanperintökohteet Kreikassa
Kreikassa on 19 Unescon maailmanperintöluettelon kohdetta:[4]
- Aigain (nyk. Vergína) arkeologinen alue
- Apollon Epikurioksen temppeli Bassaissa
- Asklepioksen pyhäkkö Epidauroksessa
- Ateenan Akropolis, Ateenan linnavuori
- Athosvuori luostareineen
- Dafnín, Ósios Loukáksen ja Chíoksen Néa Monín luostarit
- Delfoin arkeologinen alue
- Delos, Apollon-jumalan myyttinen syntymäpaikka
- Filippoin arkeologinen alue
- Korfun vanhakaupunki
- Metéora, luostarialue lähes luoksepääsemättömillä kallioilla
- Mykenen ja Tirynsin arkeologiset alueet
- Mystraksen arkeologinen alue linnoituksineen, palatsineen, kirkkoineen ja luostareineen
- Olympian arkeologinen alue
- Pátmoksen Chóran kylä, Johannes Teologin luostari ja Ilmestyskirjaluola
- Ródoksen keskiaikainen kaupunki
- Sámoksen Pythagóreio ja Heraion
- Thessalonikin varhaiskristilliset ja bysanttilaiset muistomerkit
- Zagórin kulttuurimaisema
Esittävät taiteet
Musiikki
- Pääartikkeli: Kreikkalainen musiikki
Antiikin aikana kithara ja aulos olivat yleisimmät ja arvostetuimmat soittimet.
Rebetikot olivat kreikkalaisen alamaailman lauluja, joita on verrattu amerikkalaiseen bluesiin. Suuri osa rebetiko-lauluista on tarkoitettu tanssittaviksi, ja niihin on yhdistetty erilaisia tansseja.
Vuonna 2005 Kreikka voitti Eurovision laulukilpailun Helena Paparizoun kappaleella "My number one".
Elokuva
Elokuvaohjaaja Mihalis Kakogiannis on ollut viidesti Oscar-ehdokkaana. Hänen tunnetuin työnsä on Kerro minulle, Zorbas vuodelta 1964.
Media
Kreikan käytetyin uutismedia on televisio. Vuonna 2009 se oli pääasiallinen uutiskanava 78 prosentille kreikkalaisista. Se oli aiemmin valtion monopoli, mutta 1980-luvun loppupuolen jälkeen kaupalliset asemat ovat vieneet suuren markkinaosuuden. Radiotoiminnan sääntely on vähäistä. Päivittäin ilmestyviä sanomalehtiä ovat Eleftherotypia, Ta Nea ja Kathimerini.[5]
Kirjallisuus
Antiikin aikana kirjallisuudessa oli hallitsevana eepillinen runous, jota edusti muun muassa Iliaan ja Odyseeian kirjoittaja Homeros. Kreikkalaisen tragedian suuret nimet ovat Aiskhylos, Sofokles ja Euripides, komedian puolestaan Aristofanes.
Kreikkalaisista kirjailijoista kaksi on saanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon: Giorgos Seferis vuonna 1963 ja Odysseas Elytis vuonna 1979.
Keittiö
Kreikkalainen keittiö on maantieteellisistä ja historiallisista syistä tyypillisen välimerellinen. Se käyttää perinteisesti alueen raaka-aineita: tuoreita yrttejä, oliiviöljyä, tomaatteja ja sitruunoita sekä kalaa. Kreikkalainen salaatti, horiatiki, sisältää kasvisten lisäksi fetaa.[6]
Lähteet
- ↑ Teodoros Stamos Guggenheim Library
- ↑ Takis (Arkistoitu – Internet Archive) Medusa Art Gallery
- ↑ Janis Kounellis (Arkistoitu – Internet Archive) Guggenheim
- ↑ Greece UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 15.8.2016.
- ↑ Greece Country Profile BBC News
- ↑ Kreikkalainen keittiö Valio