Kristina Söderbaum

Nykymaailmassa Kristina Söderbaum:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monille ihmisille. Kristina Söderbaum:n tärkeys on synnyttänyt lukuisia keskusteluja ja ristiriitaisia ​​mielipiteitä, mikä osoittaa tämän aiheen monimutkaisuuden ja tärkeyden nykyään. Kristina Söderbaum on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja kiinnostuksen kohteiden huomion aina yliopistomaailmasta ja tieteestä yleiseen kiinnostukseen. Keskellä digitaalista aikakautta ja globalisaatiota Kristina Söderbaum on asettanut itsensä keskeiseksi akseliksi ajankohtaisista aiheista pohdittaessa, synnyttäen syviä analyyseja ja pohdintoja niiden vaikutuksista yhteiskuntaan. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia ​​näkökulmia Kristina Söderbaum:stä ja sen merkityksestä nykymaailmassa.

Kristina Söderbaum 1937.

Beata Margareta Kristina Söderbaum (5. syyskuuta 1912 Tukholma – 12. helmikuuta 2001 Hitzacker, Saksa[1]) oli ruotsalainen elokuvanäyttelijä, joka teki suurimman osan elämäntyöstään Saksassa.

Söderbaum sai vuonna 1936 ensimmäisen ison filmiroolinsa UFA-yhtiössä ohjaaja Erich Waschneckin Onkel Bräsig, joskin hän oli esiintynyt tätä ennen ruotsalaisessa lyhytfilmissä. Muutamaa vuotta myöhemmin hän aloitti yhteistyön tulevan aviomiehensä, ohjaaja Veit Harlanin kanssa. Näin syntyivät muun muassa elokuvat Kadonneet jäljet (Verwehte Spuren 1938), Suuri kuningas (Der grosse König, 1942), Kolberg (1945), Immensee (1942/43) sekä natsipropagandan läpitunkema Vallanhimo (Jud Süss, 1940). Historiallisessa filmissä Das unsterbliche Herz (1939) kuvataan taskukellon kehittäjää Paul Henleiniä.[1]

Toisen maailmansodan jälkeen aviopari Harlania kiellettiin jatkamasta elokuvauraansa. Siitä vapauduttuaan he tekivät viimeisen filminsä Unohtumaton rakastettu (Unsterbliche Geliebte, 1951). Söderbaumin näyttelijänura kuitenkin jatkui. Esiintyipä hän myös televisiosarja Vuoristolääkärin yhdessä jaksossa vuonna 1993.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c Kristina Söderbaum. Web Archive (Murnau Stiftung). Viitattu 18.4.2018.(saksaksi)

Aiheesta muualla