Kuismala

Seuraava artikkeli käsittelee Kuismala-ongelmaa, josta on tullut tärkeä viime vuosina. Kuismala on syntymästään lähtien herättänyt suurta kiinnostusta asiantuntijoiden ja suuren yleisön keskuudessa, mikä on herättänyt keskustelua ja pohdiskelua sen merkityksestä ja vaikutuksista eri alueilla. Kuismala on noussut tutkimus- ja keskustelunaiheeksi useilla eri aloilla, olipa kyse muun muassa tieteestä, tekniikasta, historiasta, politiikasta, kulttuurista. Tämän artikkelin aikana analysoidaan Kuismala:een liittyviä eri näkökohtia, jotta saadaan kattava ja laaja näkemys sen merkityksestä ja vaikutuksista.

Kuismalan kunta Seuloskoin piirin kartalla.

Kuismala[1] (ven. Кузьмо́лово, Kuzmolovo) on kylä ja kunta Leningradin alueen Seuloskoin piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Pietarin koillispuolella Käkisalmeen johtavan maantien ja rautatien varrella. Radalla on samanniminen asema. Kylässä on asukkaita vajaat 300 ja kunnassa 9 500 henkeä (vuonna 2007). Kunnan hallinnollinen keskus ja suurin asutuskeskus on Kuismalan kylän eteläpuolella sijaitseva Kuzmolovskin (ven. Кузьмо́ловский) kaupunkimainen taajama (9 000 asukasta vuonna 2007).[2] Myös taajamasta käytetään epävirallisesti venäjänkielistä nimeä Kuzmolovo.

Kylän nimi juontuu ortodoksisesta ristimänimestä Kuisma (ven. Кузьма, Kuzma). Toiseen maailmansotaan saakka sitä asuttivat Toksovan seurakuntaan kuuluneet inkerinsuomalaiset.[3] Kuzmolovskin taajama syntyi 1950-luvulla rakennetun kemian tutkimusinstituutin yhteyteen. Kaupunkimaisen taajaman statuksen se sai vuonna 1961. Nykyään siellä on tanskalaisen Aller Petfood -yhtiön tehdas, joka valmistaa lemmikkieläinten ruokasäilykkeitä. Suurin osa asukkaista käy töissä Pietarissa.

Kuismalan kylän ja taajaman lisäksi kuntaan kuuluu Kujalan (ven. Куялово, Kujalovo) kylä. Taajamasta on paikallisjuna- ja reittitaksiyhteys Pietariin.

Kunnan päämies on Vladimir Slastjon, kunnanhallinnon päämies Svetlana Prohorenko.[4]

Lähteet

  1. ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 122. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio Viitattu 9.10.2015.
  2. ↑ Seuloskoin piirin väestö vsevinfo.ru. Viitattu 28.8.2008. (venäjäksi)
  3. ↑ Mustonen, Juuso (toim.): Inkerin suomalaiset seurakunnat, s. 32. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1931.
  4. ↑ Leningradin alueen paikallishallinto 1.1.2008 lenobl.ru. Viitattu 28.8.2008. (venäjäksi)

Aiheesta muualla