Kulta(I)kloridi

Tänään haluamme puhua Kulta(I)kloridi:stä, aiheesta, joka on kiinnittänyt miljoonien huomion viime vuosina. Kulta(I)kloridi on aihe, joka on herättänyt keskustelua, inspiroinut muutosta ja kyseenalaistanut vakiintuneet normit. Ilmestymisestään lähtien Kulta(I)kloridi on herättänyt kiinnostusta ja uteliaisuutta, siitä on tullut inspiraation lähde ja pohdinnan syy. Kautta historian Kulta(I)kloridi on ollut tärkeä rooli kulttuurissa, yhteiskunnassa ja ihmisten elämässä. Tässä artikkelissa tutkimme Kulta(I)kloridi:n eri puolia sen vaikutuksista yhteiskuntaan sen vaikutuksiin nykymaailmassa.

Kulta(I)kloridi
Tunnisteet
CAS-numero 10294-29-8
PubChem CID 27366 ja 5460531
Ominaisuudet
Molekyylikaava AuCl
Moolimassa 232,42
Ulkomuoto Vaaleankeltaisia kiteitä
Sulamispiste 289 °C (hajoaa)[1]
Tiheys 7,57 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen Reagoi veden kanssa[1]

Kulta(I)kloridi (AuCl) on kullan ja kloorin muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä.

Ominaisuudet

Huoneenlämpötilassa kulta(I)kloridi on vaaleankeltaista kiteistä ainetta. Yhdisteen rakenne on polymeeri, jossa kulta- ja klooriatomit muodostavat siksakketjun. Yhdiste liukenee useisiin orgaanisiin liuottimiin, esimerkiksi metanoliin, tolueeniin ja dikloorimetaaniin. Veden kanssa kulta(I)kloridi reagoi disproportioituen kulta(III)kloridiksi ja kullaksi. Kuumennettaessa aine hajoaa kullaksi ja klooriksi. Kulta(I)kloridi on Lewis-happo ja muodostaa komplekseja esimerkiksi syanidi- ja kloridi-ionien kanssa.[1][2][3][4][5]

Valmistus ja käyttö

Kulta(I)kloridia valmistetaan kuumentamalla kulta(III)kloridia noin 200 °C:n lämpötilaan vetykloridin läsnä ollessa.[2][4]

AuCl3 → AuCl + Cl2

Kulta(I)kloridia käytetään katalyyttinä useissa orgaanisen kemian reaktioissa. Näitä ovat muun muassa additioreaktiot, sykloadditiot, kytkentäreaktiot ja vedytykset. Sitä käytetään myös hiiliatomien välisten kaksois- tai kolmoissidosten reaktiivisuuden kasvattamiseen.[1][6]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e Changkun Li & Jianbo Wang: Gold Chloride, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2009. Teoksen verkkoversio Viitattu 25.9.2020.
  2. ↑ a b Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 325–326. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398 (englanniksi)
  3. ↑ J. G. Cohn, Eric W. Stern & Samuel F. Etris: Gold and Gold Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2010. (englanniksi)
  4. ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 467. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 (englanniksi)
  5. ↑ Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1282. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 25.9.2020. (englanniksi)
  6. ↑ Tse-Lok Ho: Fiesers' Reagents for Organic Synthesis, s. 273–279. John Wiley & Sons, 2016. ISBN 978-1-118-94280-2 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 25.9.2020. (englanniksi)