Kultaleijona-apina
Kultaleijona-apina:n maailmassa on monia asioita, joita voimme tutkia ja löytää. Alkuperäistään sen vaikutuksiin nyky-yhteiskuntaan Kultaleijona-apina on ollut jatkuvan mielenkiinnon kohteena ja se on herättänyt monien ihmisten uteliaisuutta. Tässä artikkelissa perehdymme Kultaleijona-apina:n kiehtovaan maailmaan ja tutkimme sen eri puolia sen historiallisista näkökohdista sen nykypäivän vaikutuksiin. Näillä linjoilla saamme selville, kuinka Kultaleijona-apina on kehittynyt ajan myötä ja kuinka se on jättänyt jälkensä ihmiskuntaan. Valmistaudu Kultaleijona-apina:n löytö- ja oppimismatkalle. Aloitetaan!
| Kultaleijona-apina | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Kädelliset Primates |
| Alalahko: | Haplorrhini |
| Osalahko: | Apinat Simiiformes |
| Heimo: | Kierteishäntäapinat Cebidae |
| Alaheimo: | Kynsiapinat Callitrichinae |
| Suku: | Leijona-apinat[2] Leontopithecus |
| Laji: | rosalia |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Leontopithecus rosalia |
|
 Kultaleijona-apinan levinneisyys |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Kultaleijona-apina[2][3][4] eli kultaleijonatamariinilähde? eli kultatamariini[5] (Leontopithecus rosalia) on Brasilian rannikkosademetsissä elävä Amerikan mantereen apinalaji. Laji on uhanalainen, sillä niitä elää luonnossa yli tuhat yksilöä ja vankeudessa viisisataa. Määrä kuitenkin on kasvanut tehokkaan suojeluhankkeen ansiosta, sillä vuonna 1980 kultaleijona-apinoita arveltiin olevan jäljellä vain noin sata yksilöä. Laji oli ennen suojelua suosittu lemmikkieläin. Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että lajin suomenkieliseksi nimeksi vaihdettaisiin kultatamariini,[2], jota myös Suomen Lajitietokeskus suosittelee käytettäväksi[5].
Koko ja ulkonäkö
Kultaleijona-apinan voi tunnistaa hehkuvan punaisesta turkista. Laji on kokonsa puolesta pienimpiä apinalajeja: se painaa noin puoli kiloa, ja ruumiin pituus on 50–60 cm, josta hännän pituus 30–35 cm. Kultaleijona-apinan kaulaa ja päätä ympäröi suuri ja aaltoileva harja. Liikkeiltään laji on vikkelä, ja pitkän häntänsä avulla se ylläpitää tasapainoa.
Elinympäristö ja elintavat
Luonnossa lajia voi tavata Brasilian rannikon sademetsistä. Kultaleijona-apinat elävät yleensä alle kahdeksan yksilön laumoissa, joihin kuuluu täysi-ikäinen naaras ja koiras, niiden eri-ikäisiä poikasia ja muita sukulaisia.
Luonnossa lajin yleinen elinikä on noin 8–15 vuotta, mutta eläintarhoissa ne voivat elää lähes 30-vuotiaiksi.
Lajin luontaisia vihollisia ovat muun muassa petolinnut, käärmeet ja isot kissat. Kuten villieläimillä yleensä, elinalueiden ja metsien pirstoutuminen on luontaisia uhkia merkittävämpi.
Lisääntyminen
Lajin tiineysaika kestää noin 126–130 päivää, ja usein naaras saa kaksoset. Naaras huolehtii poikasista ensimmäisten viikkojen ajan, minkä jälkeen päävastuun kasvattamisesta ottaa koiras. Vanhemmat jättävät poikaset omilleen noin 90 päivän iässä. Poikasten kuolleisuus on suuri; yli puolet poikasista kuolee ensimmäisen elinvuotensa aikana.
Ravinto
Kultaleijona-apina on kaikkiruokainen. Se syö pieniä hyönteisiä, pieniä selkärankaisia, hedelmiä sekä puiden erittämää mahlaa ja hartsia.
Laji eläintarhoissa
Kultaleijona-apinat viihtyvät hyvin tarhoissa ja lemmikkeinä, mikä osaltaan oli syynä niiden laajamittaiseen metsästämiseen. Eläintarhoissa elää noin 500 kultaleijonatamariinia. Myös Helsingin Korkeasaaren eläintarhassa on brasilialaisia kultaleijonatamariineja, jotka synnyttivät poikasia heinäkuussa 2010.[6]
Lähteet
- ↑ Kierulff, M.C.M., Rylands, A.B. & de Oliveira, M.M.: Leontopithecus rosalia IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.7.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 6.7.2010.
- ↑ Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 1, s. 339 ja 343. (Englanninkielinen alkuperäisteos Macdonald, David: The Encyclopedia of Mammals 1, sarjassa World of animals) Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8
- ↑ Ulla Elo (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet - Nisäkkäät Osa 1, s. 247. Weilin-Göös, 1991. ISBN 951-35-4686-1
- ↑ a b kultatamariini – Leontopithecus rosalia laji.fi. Viitattu 7.1.2020.
- ↑ Helsingin Sanomat 28.7.2010. Kultaleijonatamariini sai kaksoset Korkeasaaressa. (Arkistoitu – Internet Archive) viitattu 28.7.2010.
Aiheesta muualla
- Primate Factsheets: Leontopithecus rosalia (englanniksi)
- WWF: Kultaleijona-apina (Arkistoitu – Internet Archive)