Kuningaskalastaja

Tässä artikkelissa käsittelemme aihetta Kuningaskalastaja, joka on ollut kiinnostuksen ja keskustelun aiheena pitkään. Kuningaskalastaja on aihe, joka on herättänyt uteliaisuutta ja kiehtovuutta monissa ihmisissä, koska sen vaikutukset ovat laajat ja monipuoliset. Kautta historian Kuningaskalastaja on ollut keskeinen rooli tärkeissä tapahtumissa ja löydöissä, ja se on vaikuttanut yksilöiden ja yhteiskuntien elämään eri tavoin. Tässä artikkelissa tutkimme Kuningaskalastaja:n relevantteja ulottuvuuksia ja näkökohtia sekä sen mahdollisia vaikutuksia tulevaisuuteen.

Kuningaskalastaja
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Äärimmäisen uhanalainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Säihkylinnut Coraciiformes
Heimo: Kuningaskalastajat Alcedinidae
Suku: Alcedo
Laji: atthis
Kaksiosainen nimi

Alcedo atthis
(Linnaeus, 1758)

Keltaisella pesimäalueet, sinisellä muut esiintymisalueet ja vihreällä alueella laji esiintyy ympäri vuoden
Keltaisella pesimäalueet, sinisellä muut esiintymisalueet ja vihreällä alueella laji esiintyy ympäri vuoden
Katso myös

  Kuningaskalastaja Wikispeciesissä
  Kuningaskalastaja Commonsissa

Kuningaskalastaja (Alcedo atthis) on koskipaikoissa viihtyvä lintu. Se on taitava lentäjä, joka heittelee saaliskalojaan ilmaan saadakseen ne osumaan pää tai pyrstö edellä kurkkuunsa.

Koko ja ulkonäkö

Kuningaskalastajan selkäpuoli on metallinhohtoisen sininen, korvaläikät ja vatsapuoli ovat punaruskeat. Leuka ja niskan sivut ovat valkoiset. Linnun pituus on noin 19 cm.

Levinneisyys

Kuningaskalastajaa tavataan Euroopassa, Aasiassa ja Afrikassa. Se on muuttolintu vain siellä missä sen kotijoki jäätyy. Etelä-Suomessa se on säännöllisen levinneisyysalueensa pohjoisrajalla, joten kannan vaihtelu vuodesta toiseen on suurta. Kuningaskalastaja on Suomen harvinaisimpia pesimälintuja: Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 1–15 paria.

Kuningaskalastaja.

Elinympäristö

Kuningaskalastaja viihtyy aina veden lähettyvillä, joskus istuu veden päälle kaartuvassa puussa.

Lisääntyminen

Kuningaskalastajan munia.

Pesä on hiekkatörmään rakennettu tunneli, ei aina rantatörmässä. Munia tulee 6–7 kappaletta.

Ravinto

Kuningaskalastaja syö vain vesieläimiä; kalojen lisäksi selkärangattomia kuten kotiloita. Kaloja se nappaa lekuttelemalla veden yllä, josta syöksyy.

”Jäälintu”

Antiikin mytologiassa esiintyvä jäälintu vastaa kuvauksen perusteella kuningaskalastajaa. Turun Akatemiassa jäälinnusta julkaistiin vuonna 1682 Anders Wanochiuksen johdolla väitöskirja.[3]

Lähteet

  • Wanochius, Andreas Jacobi (preesens) ja Humbla, Erik (respondentti): De halcyone (Luonnontieteellinen disputaatio jäälinnusta). Turku: Johannes Winterin Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa Suomen kirjapaino, 1682. Teoksen verkkoversio. (latinaksi)
  • Wanochius, Andreas Jacobi (preesens) ja Humbla, Erik (respondentti): Luonnontieteellinen disputaatio jäälinnusta. Teoksessa: Lehikoinen, Esa; Lemmetyinen, Risto; Vuorisalo, Timo & Kivistö, Sari (toim.) 2009: Suomen lintutieteen synty – Turun Akatemian aika, s. 69–89. Faros, 2009. ISBN 978-952-5710-04-5

Viitteet

  1. ↑ BirdLife International: Alcedo atthis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 6.6.2014. (englanniksi)
  2. ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 565. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio Viitattu 15.8.2021.
  3. ↑ Wanochius, 1682; 2009

Aiheesta muualla