Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Lankalauantai:n jännittävään maailmaan. Tutkimme kaikkia Lankalauantai:een liittyviä näkökohtia sen alkuperästä sen merkitykseen nykypäivänä ymmärtääksemme sen tärkeyden ja sen, kuinka se on vaikuttanut eri alueisiin. Koko tämän kirjoituksen aikana analysoimme sen eri puolia, käymme läpi sen historialliset vaikutukset, sen vaikutuksen nykyiseen yhteiskuntaan ja sen tulevaisuudennäkymiin. Lankalauantai on jännittävä aihe, joka ansaitsee tutkimisen perusteellisesti, ja tässä artikkelissa pyrimme syventymään kaikkiin olennaisiin näkökohtiin tarjotaksemme täydellisen ja rikastuttavan näkemyksen Lankalauantai:stä.
Lankalauantai tai hiljainen lauantai (lat. Sabbatum Sanctum ’pyhä lauantai’) on päivä pitkänperjantain ja pääsiäispäivän välissä. Se on hiljaisen viikon eli suuren viikon viimeinen päivä.
| ” | lankalauvvantaina saa tehäm mitä tahtoo vaikka miehijä tappaa kun sillon eij ooj jumalaa maassa eikä taivaassa | ” |
– Suomen murteiden sanakirjasta löytyvän utajärveläisen näytteen[1] perusteella pääsiäislauantaita on voitu kansanuskomuksissa pitää hyvinkin jumalattomana päivänä. | ||
Kristinuskon perinteen mukaan Jeesus oli lankalauantain ajan kuolleena haudassa ennen ylösnousemustaan, minkä vuoksi pahojen voimien on uskottu olevan päivän aikana erityisen vahvoilla. Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla pääsiäisperinteisiin kuuluu kokkojen eli valkeiden polttaminen lauantaina noitien karkottamiseksi.[2]
Päivän nimeen liittyen Suomessa on lankalauantaina ollut tapana pestä ja värjätä langat, jotka on kehrätty talven mittaan.[3] Nimityksen tausta ei kuitenkaan liity lankoihin, vaan se on peräisin pitkäperjantaita tarkoittavasta myöhäisen muinaisruotsin ilmaisusta langa freadagher (nykyruotsin långfredag), joka puolestaan käännettiin suomen vanhaan kirjakieleen muodossa lankaperjantai. Sanan alkuosa on sittemmin sopivan alkusoinnun vuoksi liitetty myös seuraavaan lauantaipäivään.[4][5]