Muinaisista ajoista lähtien Lappajärven maanjäristys 1979 on ollut kiehtovan, tutkimuksen ja keskustelun kohteena. Sen vaikutus on ylittänyt kaikki kulttuuriset, maantieteelliset ja ajalliset esteet jättäen lähtemättömän jäljen ihmiskunnan historiaan. Lappajärven maanjäristys 1979 on ollut ihailun, analyysin ja mietiskelyn kohteena menneisyyden syrjäisimmistä ulottuvuuksista välittömään nykyhetkeen. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Lappajärven maanjäristys 1979:n monia puolia ja paljastamme sen merkityksen, vaikutuksen ja merkityksen nykymaailmassa. Seuraavilla sivuilla lähdemme kiehtovalle matkalle historian, tieteen, kulttuurin ja yhteiskunnan läpi etsimään täydellisempää ja rikastuttavampaa ymmärrystä Lappajärven maanjäristys 1979:stä.
Lappajärven maanjäristys 1979 | |
---|---|
Päivämäärä | 17. helmikuuta 1979 |
Aika | klo 19.31.22 (UTC+2) |
Magnitudi | 3,8 (ML) (kulku-liukusiirros) |
Syvyys | 15 km |
Episentrumin sijainti | |
Maat, joihin vaikutukset ulottuivat |
![]() |
Lappajärven maanjäristys 1979 tapahtui 17. helmikuuta 1979 kello 19.31.22 Suomen aikaa (UTC+2) Etelä-Pohjanmaan Alajärvellä.[1] Järistyksen paikallinen magnitudi oli 3,8[1], ja se on suurin Suomessa koskaan instrumentein mitattu maanjäristys. Maanjäristys tunnetaan paikallisesti "Väinön värinänä", sillä se tapahtui suomenkielisen almanakan mukaan Väinön nimipäivänä.[2] Järistys aiheutti kattojen ja seinien halkeamisia.[3]
Järistyksen hyposentri sijaitsi 15 kilometrin syvyydessä. Ruotsin puolustusministeriön alaisen Försvarets Forskingsanstalt -instituutin ja Helsingin yliopiston Seismologian instituutin mukaan järistys tapahtui kulku-liuku-siirroksessa.[4]
Luoma-ahon nuorisoseurantalon pihassa Alajärvellä on Väinön värinän muistokivi, joka paljastettiin kesäkuussa 1992.[5][6]